maanantai 30. marraskuuta 2015

Synttärikuppikakkuja raakana

En ole kovin suuri kuppikakkujen ystävä. Ne on aivan liian pieniä että niitä voisi kutsua oikeiksi kakuiksi, muttei kuitenkaan niin pieniä että niitä voisi syödä monta kerralla. Jostain syystä kuitenkin sain päähäni ettei raakakuppikakku ole sama asia, vaan se kuuluu eri kakkukategoriaan. Sillä saattoi olla myös vähän osuutta asiaan että löysin kirpputorilta euron muffinssivuoat, enkä malttanut olla testaamatta niitä. Jatketaankin tässä vielä kahvilla ja suklaalla maustettujen raakakuppikakkujen verran blogisynttäritunnelmissa.


Jottei kuppikakkujen tekeminen olisi ollut liian helppoa, lisäsin joukkoon pari muuttujaa. Päätin että riskillä mennään, ja testasin jotain uutta kookoskermamerkkiä jonka vaahtoutuvuudesta ei ollut mitään kokemusta. Tällä kertaa onni oli matkassa, eikä kipossa ollut harmaata, kokkareista mössöä. Toinen mysteerituote oli lesitiinijauhe. Sen käyttötarkoitus oli itselleni täysi arvoitus vielä hetki sitten. Lesitiini kuulostaa kaikkea muuta kuin syömäkelpoiselta mömmöltä, mutta pahuksen uteliaana tyyppinä päätin ottaa selvää onko siitä mitään hyötyä.

Raakaleivonnaisia voi tehdä aivan hyvin ilman lesitiinijauhetta, mutta koostumuksesta tulee silloin helposti rakeinen. (Sauvasekoittimen varassa taiteilu kyllä vaikuttaa asiaan myös..) Lesitiinin jippo on siinä, että se emulgoi öljyn ja veden, jolloin myös kuppikakkujen rakenteesta tulee ihanan samettinen. Vau, olin kyllä vakuuttunut jo ensilusikallisella! Olen sitä mieltä että raakakakkuja ja muita raakaherkkuja voi aivan hyvin tehdä ilman kalliita ja oudonnimisiä spesiaalimömmöjä, mutta joskus testailu on vaan kivaa.


Mokkasuklaa raakakuppikakut (6 kpl)

Kerros 1
1 dl macadamiapähkinöitä
1 dl kuivattuja mulperi-marjoja
2 rkl jääkaappikylmää kookoskermaa
1 rkl kookosöljyä
1 tl hunajaa
1 rkl vettä
ripaus suolaa
0,5 tl lesitiinijauhetta

Kerros 2
1 kypsä avokado
1 dl jääkaappikylmää kookoskermaa
2 rkl kookosöljyä
1,5 rkl hunajaa
3 tl raakakaakaojauhetta
2 tl pikakahvijauhetta (FSF:n Mushroom coffee -jauhe sopii myös hyvin)
0,5 tl lesitiinijauhetta

Kuorrute
3 medjool taatelia
3 rkl vettä
2 tl raakakaakaojauhetta
loput kookoskermat 400 ml purkista

Tee ensin kerros 1. Liota macadamiapähkinöitä vedessä puolisen tuntia, ja sekoita sitten tehosekoittimella yhteen kaikki muut ainekset paitsi lesitiinijauhe. Sekoita lesitiini vasta lopuksi "taikinaan." Lusikoi paksuhko massa muffinssivuokiin ja laita pakastimeen jähmettymään.

Tee seuraavaksi kerros 2. Soseuta kaikki muut ainekset yhteen paitsi lesitiinijauhe. Kun seos on silkkistä, sekoita lesitiini vielä lopuksi joukkoon. Kaada täyte vuokiin ensimmäisen kerroksen päälle ja laita pakastimeen jähmettymään.

Tee kuorrute vasta ennen tarjoilua, sillä kookosmaitopursotus ei tykkää pakastamisesta. Soseuta ensin taatelit veden kera. Jos taatelit ei ota soseutuakseen, lisää hiukan kookosmaitoa ja sekoita sauvasekoittimella sileäksi. Lisää loput ainekset, ja laita kuorrute jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi. Vatkaa jähmettynyt kuorrute, ja pursota tai nostele lusikalla se kuppikakkujen pinnalle. Nauti herkut kahvin kera, niin saat kunnon kofeiiniöverit.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Blogin 1-vee synttärit ja arvonta!

Joko se ensimmäinen vuosi nyt meni? Aika pimeänä vuodenaikana blogikipinäni näköjään leimahti, mutta ehkä se on sen merkki että kaamoksessakin voi syntyä hyviä ideoita. Ihana inkivääri on tarjonnut mahtavan kanavan häpeilemättömään ruokafiilistelyyn ja julkiseen keittiökämmäilyn raportointiin, joten iso kiitos kaikille teille jotka käytte täällä lueskelemassa. Teidän ansiostanne blogini on kasvanut pienestä rääpäleestä rakkaaksi harrastukseksi. Synttäreiden kunniaksi ajattelin järjestää elämäni ensimmäisen blogiarvonnan. Arpajaispalkinto koostuu parista lempparijutustani, jotka haluan lähettää jollekin onnekkaalle lukijalle. Onnekkaalle siksi, että luonnollisesti kaikki tykkää juuri samoista asioista kuin minä.

Mitäs se arpajaispalkinto sitten pitää sisällään? Mukana on tietenkin inkivääriä, ylläri. Kun en kokonaista juurta halunnut pakata kuplamuoviin, niin tämä on nyt sitten karkin muodossa. Sellaisessa joka tarttuu hampaisiin ja potkaisee juuri sopivan ärhäkästi. Talven varalta mukana on myös törkykallista, mutta ah, niin ihanaa ja lähes ikuisesti riittävää huulirasvaa, sekä tietysti suklaata. Sitä nyt vaan täytyy olla.  

Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin joko blogiin tai Ihanan inkiväärin facebooksivulle. Kerro kommentissa kuinka löysit blogiini, ja mistä aiheesta haluaisit lukea lisää. Osallistumisaikaa on 18.12.2015 saakka. 

tiistai 17. marraskuuta 2015

Porkkanahillosta ja joulutortuista

Olen himoinnut joulutorttuja jo pienen tovin. Se on aika saavutus tyypille, joka yritti vielä pari vuotta sitten vältellä joulunviettoa kaikilla mahdollisilla tavoilla. En edelleenkään ole ihan ensimmäisenä hamstraamassa kaupasta joulukortteja, porovalaisimia tai rosollia, mutta ilahdun kyllä joulutortuista ja Pariisin Kevään Joulujoulumaasta. Hiljaa hyvä tulee. Jottei nyt aivan liian jouluiseksi tämä touhu menisi näin marraskuussa, jätin luumuhillot suosiolla kauppaan. Siinä pää jääkaapissa tortun täytettä tuumaillessani totesin että porkkanoita nyt ainakin löytyy. Kai niistä nyt yhden hillon saa aikaiseksi. Ja saihan niistä, tarkemmin sanottuna kaksi. En uskonut vielä ensimmäisellä kerralla että porkkanahillosta tuli oikeasti hyvää.


En ole koskaan tehnyt joulutorttutaikinaa alusta asti itse, gluteenittomasta nyt puhumattakaan. Jos olen jotain oppinut leivontakokeiluistani, niin sen ettei aina kannata keksiä pyörää uudelleen. Etenkään silloin kun astuu omalle epämukavuusalueelleen ja kokeilee jotain aivan uutta. Löysin hyvän ja ihanan selkeän ohjeen gluteenittomaan joulutorttutaikinaan Gluteenitonta leivontaa -blogista. Jauhoseoksen tosin sekoittelin itse. Jos lehtevän taikinan kauliminen on sinullekin ihan uusi juttu, voin vinkata että homma helpottuu kun taikina on tosiaan tarpeeksi kylmää kaulittaessa. Pakastimeen vaan joka välissä, niin hyvä tulee! 


Porkkanahillo (1 purkillinen)

500 g porkkanoita
+ vettä keittämiseen

1,5 dl vettä tai porkkanoiden keitinvettä
yhden makean klementtinin tai satsuman mehu
2 rkl sitruunamehua
2 rkl hunajaa
2 rkl hillosokeria
0,5 tl kardemummaa

Pilko porkkanat ja laita kattilaan vettä sen verran että porkkanat peittyvät. Keittele hiljakseen noin 20 minuuttia. Ota talteen keitinvettä jos haluat että hillo maistuu voimakkaammin porkkanalta. Muussa tapauksessa kippaa keitinvedet mäkeen.

Soseuta kypsät porkkanat veden (tai keitinveden) sekä klementtiini- ja sitruunamehun kera. Lisää soseen joukkoon hunaja, hillosokeri ja kardemumma. Laita kattila takaisin hellalle ja keittele seosta vielä 10 minuuttia miedolla lämmöllä. Sekoittele, ettei hillot lentele pitkin hellaa.

Purkita valmis hillo kuumana puhtaaseen ja kuumennettuun purkkiin, ja laita kansi heti päälle. (Esim. juuri astianpesukoneesta nostettu kuuma purkki ja kansi käy hyvin.) Jos syöt hillon ihan lähiaikoina, purkin kanssa ei ole ihan niin nökönnuukaa.

Vinkki: Porkkanahillo sopii hyvin myös jogurtin sekaan tai puuron päälle!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Pimeän päivän banaanipannari

Olen vakuuttunut siitä että toimin aurinkoenergialla. Niin kauan kuin valoisaa aikaa riittää, painelen pitkin kämppää kuin viitapiru ja yritän saada koko päivän kokkailut, työt, kauppareissut, joogatuokiot ja koirien kanssa ulkoilut sun muut mahdutettua siihen muutamaan tuntiin. Ei muuten aina onnistu. Siinä kohtaa kun hämärä alkaa laskeutua, akkuni loppuu totaalisesti kesken ja vietän lopun päivää pimeässä tuijottamassa Bonesia tai murhamysteerejä teekuppi kouraan liimaantuneena. Olen aivan valmis yöunille jo yhdeksän korvilla, ja nukun kevyesti kellon ympäri tukka takussa, peittoon kapaloituneena. Ainut asia mikä estää menemästä yöpuulle jo viideltä, on luultavasti tuo ehkä tämän vuosisadan hienoin keksintö, kirkasvalolamppu.

Pannarireseptejä on kirjat ja blogit pullollaan, eikä pannarin pyöräyttäminen nyt varsinaisesti mitään ydinfysiikkaa ole. Ihan kiusallanikin laitan kuitenkin pannarireseptien kirjavaan joukkoon vielä yhden gluteenittoman version, koska tästä tuli niin hyvää että ärsyttävän hämärä päivä muuttui astetta vähemmän ärsyttäväksi. Ehkä se piste i:n päälle oli tuo ylikypsä banaani, tai sitten vaan se rekkalastillinen kermavaahtoa. Joka tapauksessa, taidan syödä iltapalaksi vielä ainakin yhden jättisuuren palan.


Banaanipannari

3 dl vaaleaa riisijauhoa
1 dl maissijauhoa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

3 kananmunaa
1 ylikypsä banaani

7 dl maitoa
100 g voisulaa

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Soseuta ylikypsä banaani kananmunien kanssa esim. sauvasekoittimella, ja lisää sitten banaani-kananmunasose, maito ja voisula jauhoihin vähän kerrallaan. Paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia, ja herkuttele kermavaahdon ja mansikkahillon kera.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Lasagnea ja kastikekatastrofeja

Lähdin tässä kerran kauha kourassa soitellen sotaan. Suunnitelmissani oli iiiihana kasvislasagne, mutten tiennyt yhtään mitään gluteenittoman juusto- tai valkokastikkeen valmistamisesta. Kuten arvata saattaa, lopputulos oli kaamea rakeinen mössö, joten päätin siltä istumalta opetella vaikka väkisin kuinka sitä pahuksen soosia tehdään. Monta viikkoa myöhemmin oltiin taas jännän äärellä, kauha tanassa, valmiina uuteen taistoon. Tällä kertaa olin kuitenkin selvittänyt vähän tarkemmin gluteenittoman valkokastikkeen valmistamisen niksejä. Enkä sitten enää ihmetellytkään yhtään miksei ensimmäinen valkokastike mennyt ihan niinkuin Strömsössä. 


Kastikekatastrofien pelastajaksi osoittautui vähän yllättäen tahmariisijauho, jonka bongasin paikallisesta etnisestä ruokakaupasta. Sen lisäksi että sen avulla saa tehtyä melkoisen hyvää pullaa, sillä saa tehtyä näköjään myös oikeasti hyvää béchamelkastiketta. (Elättelen toivoa keittotaitojeni räjähdysmäisestä kasvusta kun käytän valkokastikkeesta sen ranskankielistä nimeä jota en osaa lausua.) Nyt kun vihdoin onnistuin tekemään kastiketta joka ei maistu ärsyttävästi Maizenalta, olen valmis kohtaamaan seuraavat soosihaasteet ja pullataistot ilman orastavaa epätoivoa. Hyvin epäkuvauksellisten ruokalajien kuvaamiseen tasaisen harmaassa valossa tai puolipimeässä en ole sen sijaan löytänyt vieläkään mitään järkevää ratkaisua.


Pinattilasagne

Tomaattikastike
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 prk tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
1 pussi pakastepinaattia (150 g)
2 rkl tuoretta timjamia
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl valkoviinietikkaa

Valkokastike
4 rkl voita
4 rkl tahmariisijauhoa (sama kuin gluteeniriisijauho)
7 dl lämmintä maitoa
1 tl suolaa
teelusikan kärjellinen valkopippuria
teelusikan kärjellinen muskottipähkinää

Lisäksi
Paketti gluteenittomia lasagnelevyjä
80 g purkki raastettua parmesaania

Valmista ensin tomaattikastike. Kuullota pilkotua sipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä. Kun sipulit alkavat pehmetä, lisää joukkoon loput ainekset. Hauduta kastiketta miedolla lämmöllä välillä sekoitellen 20 minuuttia.

Valmista seuraavaksi valkokastike. Sulata voi keskilämmöllä ja lisää jauhot sulaan rasvaan. Sekoita jauhoseosta jatkuvasti noin viitisen minuuttia. Lisää lämmitetty maito suuruksen joukkoon ohuena ja sekoita kastiketta koko ajan. Sekoittele vielä muutama minuutti, kunnes kastike paksuuntuu. Lisää mausteet ja tarkista suola.

Kokoa lopuksi lasagne. Voitele vuoka, ja laita hieman valkokastiketta pohjalle. Pinoa vuoron perään lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, valkokastiketta ja parmesaania vuokaan. Laita viimeiseksi kerrokseksi valkokastike ja parmesaani, ja laita folio vuoan päälle. Paista lasagnea folion kanssa 200 asteessa 40 minuuttia. Ota folio pois, ja paista vielä 10 minuuttia. Anna vetäytyä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Skonssilandiassa

Meillä on syöty viimeaikoina aivan älyttömästi skonsseja. Vasta vimmaisen skonssimaniani keskellä oikeastaan tuli mieleen ihmetellä mikä skonssi oikeastaan on, ja millä tavalla se oikeastaan eroaa ihan tavallisesta teeleivästä tai muffinista. Aikani skonsseista luettuani tulin siihen lopputulokseen että skonssien syvimmän olemuksen hahmottaminen on aivoja nyrjäyttävää puuhaa, enkä oikeastaan välitä tippaakaan siitä onko nämä nyt sitten skonsseja, suolaisia muffineja vai skoffineja. Kunhan niitä on vaan säännöllisin väliajoin tyrkyllä aamukahvin kylkeen. Luottoreseptini on peräisin Gluteenitonta leipää -kirjasta, mutta tällä kertaa vähän sovelsin ohjetta sunnuntaipäivän kunniaksi. Onneksi jääkaapissa norkoili vuohenjuustopaketin jämät, sillä skonssini taisivat päästä juuri seuraavalle tasolle. Seuraavaksi aion räjäyttää makunystyräni hillolla ja kermavaahdolla. Ja aurajuustolla. Ja ainakin basilikalla! Luultavasti täällä asustellaan skonssilandiassa vielä pitkään..


Vuohenjuustoskonssit (12 kpl)

240 g vaaleaa riisijauhoa
8 g psylliumia (karkeaa psylliumkuorijauhetta)
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl kuivattua rosmariinia
n. 1 tl suolaa

80 g voita
70 g vuohenjuustoa

500 g maitoa
1 rkl hunajaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Jos käytät hyvin suolaista vuohenjuustoa, laita suolaa ensin varovaisesti. Nypi jauhojen sekaan voi ja paloiteltu vuohenjuusto. Itselläni sattui olemaan kaapissa noin 70 grammaa vuohenjuuston loppuja, mutta laita ihmesssä enemmän jos huvittaa.

Sekoita hunaja maitoon ja lisää neste jauhoseokseen vähän kerrallaan. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi ja anna taikinan turvota 15 minuuttia. Nostele taikinaa lusikalla muffinssivuokiin ja paista 225 asteessa 15 minuuttia. Skonssit ovat parhaimmillaan tuoreina, mutta säilyvät hyvin jääkaapissa parikin päivää.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Feikkiruisleipää tumman leivän himoon

Ennen kuin tutustuin gluteenittomaan leivontaan, keittiövaaka oli kuvitelmissani vähintäänkin yhtä turha vempain kuin munankeitin tai leipäkone. Siinä vaiheessa kun olin tehnyt ainakin kymmenen pellillistä lätsähtäneitä leipäkokeiluja, se punnitseminen alkoikin kuulostaa yhtäkkiä ihan kelvolliselta vaihtoehdolta. Lopullisesti vakuutuin keittiövaa'an kätevyydestä kun sain käsiini nykyisen leipäraamattuni, Jessica Frejn ja Maria Blohmin kirjan Gluteenitonta leipää. Jumankekka mitä ohjeita! Ruisleipää vastaavaa tumman leivän ohjetta kirjasta ei kuitenkaan löydy, ja olin jo vajota alakulon pauloihin ruisleivän kuvat silmissäni.

Keskittyneen googlettelun ja pienen reseptifiksailun jälkeen hyppysissäni oli ohje joka ainakin teoriassa vaikutti kokeilukelpoiselta. Alkuperäinen ohje on peräisin MieliRuoka blogista, mutta huomasin että ohjeesta oli oma versionsa myös FODMAP-keittiöni -blogissa. Näitä kahta yhdistelemällä ja vähän ruokakaapin sisältöä tutkailemalla päätin testata kuinka feikkiruisleipä taipuu meikäläisen keittiössä. Ja taipuihan se! Mitä sitten vaikka leipä ei ole ruista nähnytkään, maku on kuitenkin timanttinen. Vaikkei ihan oikeaa ruisleipää saa tehtyä gluteenittomana, niin aivan hämmästyttävän lähelle voi näköjään päästä.


Olen tainnut kehittää pienen riippuvuuden leivän leipomiseen. Leipäkirjani alkaa olla täynnä tahmaisia reseptinäytteitä, ja entisestä hätähousuleipurista on kuoriutunut jotenkin vahingossa yllättävän pitkäpinnainen jauhopöksy. Mitä pidempi nostatusaika ja erikoisempi resepti, sitä enemmän vaalin ja hellin keittiöpyyhkeeseen kapaloitua taikinaani. Ehkä vielä joskus oikeasti ymmärrän gluteenittoman leivonnan merkillistä kemiaa, mutta sitä odotellessani kulutan ihan tyytyväisenä aikaani kokeilemalla ja opettelemalla.


Gluteeniton feikkiruisleipä (2 pientä)

200 g vahvaa kahvia
300 g kylmää vettä
10 g hiivaa
1,5 tl suolaa
1 rkl hunajaa

200 g tattarijauhoa
100 g vaaleaa riisijauhoa
50 g tummaa riisijauhoa
25 g ruusunmarjarouhetta
2 rkl raakakaakaojauhetta
3 rkl psylliumia
1 tl ksantaania

Liuota kylmään nesteeseen hiiva, suola ja hunaja. Yhdistä toisessa kulhossa kaikki kuivat aineet ja sekoita kunnolla. Lisää sitten jauhoseos vähän kerrallaan nesteen joukkoon. Vatkaa taikinaa sähkövatkaimella viisi minuuttia. Usko pois, tattarijauhojen kohdalla se hyvin sekoittaminen kannattaa. Anna taikinan kohota liinan alla 2 tuntia.

Leivo taikinasta jauhojen avulla kaksi leipää ja paina niihin reijät vaikkapa juomalasilla. Pistele haarukalla jos muistat. Anna leipien kohota peiteltynä vielä puoli tuntia.

Paista leipiä ensin 250 asteessa 20 minuuttia. Laske sitten lämpötila 200 asteeseen ja paista toiset 20 minuuttia.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Rakkauskakkua

Hullaannuin persimoneihin aikoinaan vastarakastuneena, eikä mikään hedelmä ole koskaan maistunut yhtä hyvältä kuin silloin. Saan kaupan persimonihyllyistä edelleen jotain hykerryttävää mielihyvää, vaikka niiden maku onkin kokenut pienen inflaation tässä arjen yhteiselossa. Taisin kuitenkin tavoittaa edes pienen osan siitä hullaantumisen tunteesta persimoniraakakakun myötä. Ehkä persimoneihinkin pätee sama kuin ihmisiin. Samaan tyyppiin voi rakastua aina uudelleen ja uudelleen vuosien varrella.

Päiväkausia persimonikakusta haaveiltuani huomasin kuinka keittiöterapia teki taas tehtävänsä. Kaiken sekoittamisen, nuoltujen lusikoiden ja Imogen Heapin tahtiin otettujen tanssiaskelten keskellä lakkasin yhtäkkiä raahaamasta koko maailman murheita perässäni. Olen vähitellen tullut siihen lopputulokseen että silloin kun on vaikeaa ja huonoja uutisia tulee joka tuutista, tee kakkua. Oikeasti. Toinen toimiva vaihtoehto on istua pianon ääreen ja soittaa kunnes ajantaju hämärtyy ja ulkona pimenee, mutta ei siitä sen enempää. Se kakku on nyt kuitenkin vaan vähän halvempi vaihtoehto kuin piano.


Persimoniraakakakku
Ø 17cm irtopohjavuoka

Pohja
1 dl pistaasipähkinöitä
4 isoa medjool taatelia
0,5 tl kardemummaa
0.5 tl kanelia
ripaus hyvää suolaa

Täyte
3 dl yön yli liotettuja cashewpähkinöitä
5 rkl sitruunamehua
1-2 kypsää persimonia (laitoin puolitoista keskikokoista)
peukalon kokoinen pala inkivääriä
0,5 dl kookosöljyä
3/4 dl hunajaa
0,5 tl kanelia
1 rkl psylliumia
ripaus hyvää suolaa

Kastike
puolikas persimoni
1,5 dl vadelmia
1 rkl sitruunamehua
1 tl hunajaa

Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, jolloin kakun irrottaminen vuoasta on helpompaa. Sekoita kaikki pohjan ainekset tehosekoittimella karkeahkoksi massaksi. Painele "taikina" irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin tai pakastimeen odottamaan täytteen valmistamisen ajaksi.

Jos käytät tehokasta blenderiä, voit laittaa kaikki täytteen ainekset kerralla kannuun ja sekoittaa kunnes massa on sileää. Jos kitkuttelet huonommalla tehosekoittimella, sekoita ensin cashewpähkinät yhteen sitruunamehun ja persimonin kera, ja sekoita mukaan loput aineet vasta kun seos alkaa olla sileähköä. Kaada täyte pohjan päälle ja laita kakku pakastimeen jähmettymään. Jos maltat, anna kakun olla maustumassa pakastimessa yön yli ja ota se jääkaappiin sulamaan vähän ennen koristelua.

Tee kastike vähän ennen tarjoilua. Kakun pinnalle voit laittaa kastikkeen lisäksi vaikka persimonin palasia, vadelmia ja pistaasipähkinöitä.