Liekeissä linsseistä

En ole ollut linssifani sitten lapsuuden, jolloin eräs epäonninen, pahasti pohjaan palanut linssikeitto muutti kotimme kertaheitolla savusukeltajan unelmaksi. Se palanut keitto tosin haisi edes aavistuksen paremmalta kuin eräs kiukaalle sulanut muoviämpäri, jonka ansiosta meille kakaroille lankesi aikoinaan ikuinen saunassaleikkimiskielto. Ajattelin näin reilun parinkymmenen vuoden jälkeen antaa linsseille vielä uuden mahdollisuuden. Linssikeitto ei oikein jostain kumman syystä enää innostanut, mutta koska salaatit on aina kiva juttu, sinnehän ne linssitkin lopulta päätyivät. Ja hyvä niin, sillä lapsuuden linssitraumat jäivät vihdoin ja viimein historiaan.

Mitäs tästä opimme? a) Lapset, älkää leikkikö kotista saunassa. Se muovi ei lähde koskaan kiukaan kivistä. Ja b) Linssit on hyviä kun niitä ei polta kattilanpohjaan.

Linssisalaatti (2 annosta)

1 dl vihreitä linssejä (kuivapaino)
2 dl vettä
ripaus suolaa
1 rkl sitruunamehua
1 tl currya
0,5 tl suolaa
pieni loraus oliiviöljyä

1 avokado
1 pieni, kypsä mango
pari reilua kourallista mieleistäsi salaattia (tässä taitaa olla Napolitana mix)
feta/salaattijuustoa

1. Huuhdo linssit ja keitä suolalla maustetussa vedessä ohjeen mukaan. (Itse keitin linssejä noin reilut parikymmentä minuuttia miedolla lämmöllä.) Linssit ovat valmiita kun ne pysyvät hyvin kasassa, mutta ovat kuitenkin pehmeitä syödä.
2. Anna linssien jäähtyä ja lisää sitten joukkoon sitruunamehu, curry, suola ja oliiviöljy. Maista, ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Taisin ripsauttaa vähän lisää.
3. Jätä linssit maustumaan. Kuori sillä aikaa mango ja paloittele avokado.
4. Kokoa salaatti. Laita pohjaksi reilu kourallinen salaattia, versoja ja/tai yrttejä per annos. Laita salaatin joukkoon mangopalat, avokadopalat sekä linssit, ja murenna päälle fetajuustoa. Nautiskele joko sellaisenaan, tai lisukesalaattina.

Ps. Loppuviikko menee muuttaessa, joten palailen blogin pariin vasta ensi viikolla. En malta odottaa että pääsen kokkailemaan uudessa keittiössä, se on niiiiin hieno! Ja siellä on tilaa! Laskutilaa! Kaappitilaa! Mainitsinko jo että olen ihan huikean iloinen siitä keittiöstä? Mitä sitten vaikka uuden vuokra-asunnon hissi onkin kuin jostain 80-luvun punk-kauhuelokuvasta.

Jos ette kuule minusta, olen varmaan jumissa siellä hississä.

Tomaattikeiton ystävälle

Parhaimpia juttuja tällä viikolla ovat olleet mm. banaanimarenkikakku, liikennevaloissa syliin änkenyt koiranpentu ja eväskananmuniini piirretyt eläimet. Hyvistä asioista puheen ollen, tomaattikeittto kuuluu myös siihen kategoriaan. Lapsuudenystäväni esitti muutama päivä sitten toiveen uudesta tomaattikeittoreseptistä, kun vanhaa ohjetta oli kokkailtu jo kymmenen vuotta. Niin hyvää kuin ihan perinteinen basilikalla maustettu soppa onkin, niin eiköhän siihen ehdi vuosikymmenen aikana kyllästyä.

Vaikka maustekaapissa olikin käynyt joku mystinen kato, syntyi niistä jäljelle jääneistä mausteista oikein kelpo tomaattikeittoa. Jos soppaa jää yli, sen voi käyttää vaikka pastakastikkeena seuraavana päivänä. Ripauta keiton pinnalle haluamiasi yrttejä ja kruunaa koko komeus parmesaanilla. Onnistuin tiputtamaan parmesaanipurkin, ja sen sisältö lensi kaaressa lattialle ja pitkin jääkaappia. Onneksi meillä asuu kaksi karvaista rikkaimuria, joten kauhoin tyytyväisenä keittoa ja annoin koirien hoitaa siivoamisen. Siitä lattian nuolemisesta ei vaan meinannut tulla millään loppua. Ymmärtävät hyvän päälle, nuo parmesaaninnoutajat.

Tomaattikeitto

1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 pieni chili
2 valkosipulin kynttä
(2 tuoretta tomaattia)

1 tlk tomaattimurskaa (400g)
1 prk tomaattisosetta (70g)
1 tlk kikherneitä (400g)
2 dl vettä
1,5 tl suolaa
1 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
0,5 tl mustapippuria

2 dl kermaista kookosmaitoa (Extra creamy coconut milk)
1 tl -1 rkl sitruunamehua (maun mukan)
2 tl sokeria tai muuta makeutusta

1. Kuullota sipuli, mutta älä ruskista. Sekoita joukkoon pilkottu chili, valkosipuli ja halutessasi tuoreet tomaatit.
2. Anna tomaatin hiukan pehmetä, ja lisää sitten joukkoon loput raaka-aineet kolmea viimeistä lukuunottamatta.
3. Hauduta soppaa miedolla lämmöllä noin 15 min. Sekoittele ja lisää tarvittaessa vettä.
4. Nosta kattila hellalta, kaada joukkoon kookosmaito ja soseuta keitto sauvasekoittimella.
5. Nosta keitto takaisin hellalle, ja anna pulpahtaa pari kertaa. Lisää sitten joukkoon sokeri ja sitruunamehu. Maista vielä suola, ja sitten vaan soppaa ääntä kohti.

Pestoillen kohti kevättä

Ihmettelin joskus vuosia sitten miksi pestoa niin kovasti hehkutettiin, sillä maistamani kaupan purkkitavara maistui lähinnä öljyltä. Kuvittelinkin vuosia että pesto ei maistu oikein miltään, kunnes tein sellaista kerran itse. Se oli rakkautta ensi lusikallisella. Yksi lempituoksuistani on tuore basilika, ja käyttäisin sitä varmaan hajuvetenäkin jos se olisi mahdollista. Pesto tuoksuu ja maistuu kesältä ja hyviltä asioilta, eikä sen tekemiseen mene kuin hetki aikaa. Tämä pesto-ohje ei ole sen ihmeellisempi kuin sata muutakaan, mutta jaan omani, koska tällä ohjeella olen onnistunut tekemään niin hyvää pestoa että nuolisin purkinkin jos kieli ylettyisi pohjalle asti.

Lempparipesto

1 ruukku basilikaa
1 dl oliiviöljyä
2 rkl pinjansiemeniä
ripaus suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 dl raastettua parmesaania
puolikkaan sitruunan mehu

1. Paahda pinjansiemeniä nopeasti kuumalla pannulla kunnes siemenet saavat hieman väriä. Sekoittele hyvin etteivät siemenet pala.
2. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai soseuta pestoainekset sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa öljyä kunnes saat sopivan koostumuksen.
3. Maista suola ja mausteet, ja käytä valmis pesto vaikka salaatissa tai tomaattikeitossa.

Eväspatukoiden lumoissa

Silloin kun raakapatukat raivasivat tietään kauppojen hyllyille, kävin tyhjentämässä hyllyjä määrätietoisen tasaista tahtia. Olin innoissani siitä, että laukussa saattoi kuljettaa mukanaan muutakin sokeroimatonta ja gluteenitonta pikaevästä kuin pähkinöitä. Hain kaupasta motivaatiopatukoita, välipalapatukoita, eväspatukoita ja muutenvaan patukoita, maistoin varmaan jokaista mahdollista makua ja söin samalla vahingossa itseni irti jokaisesta. En ole saattanut syödä raakapatukoita enää pitkään aikaan, ja pelkkä ajatuskin jo vähän puistattaa. Tänään sain kuitenkin päähäni tehdä itse omat eväspatukkani (tai vaikkapa herkkutikkuni, kahvipötkyläni tai aprikoosipuikkoni. Valitse mieleisesi vaihtoehto). Kaikista parasta näissä patukoissa on se, ettei ohjeeseen tule ainuttakaan pähkinää tai taatelia. Niitä kun löytyy lähes jokaisesta raakapatukasta, ja olen jo aivan armottoman kyllästynyt koko makuyhdistelmään. Siitä huolimatta eväspatukka on kuitenkin vallan hauska keksintö. Etenkin silloin, kun nälkä on hirmuinen, mutta ruuan valmistumiseen menee vielä tunti. Tai sitten silloin, kun tekee vaan mieli jotain missä on runsaasti aprikoosia. Ohje on alunperin täältä, mutta lisäsin joukkoon myös hiukan seesaminsiemeniä sattumiksi.

Aprikoosipatukat

150 g kuivattuja luomu aprikooseja

100 g kookoshiutaleita

0,5 dl seesaminsiemeniä

yhden appelsiinin mehu

4 rkl sulatettua kookosöljyä

1. Paloittele aprikoosit karkeasti saksilla ja laita aprikoosit sekä appelsiinimehu tehosekoittimeen. Surruuttele koneella, kunnes aprikoosit ovat hienontuneet hiukan, mutta sattumia on vielä reilusti.

2. Sekoita loput ainesosat aprikoosimassaan ja levitä tahna haluamasi paksuiseksi levyksi.

3. Laita levy pakastimeen puoleksi tunniksi, ja sitten sopivan kokoisiksi patukoiksi.

4. Säilytä patukat jääkaapissa, nappaa evääksi töihin tai herkuttele muuten vaan. 

Ps. Joudun ehkä syömään vielä yhden patukan suruuni, sillä rakastamani kirjailija Terry Pratchett on kuollut. Tämä murheellinen uutinen vaatisi kyllä jo melkein suklaata.

Vihdoin ihanaa gluteenitonta hiivaleipää!

Innostuin tässä pienessä muuttotuiskeessa leipomaan hiivaleipää. Jos aikoinaan osasinkin tehdä "tavallisista" jauhoista hyviä leipiä ja sämpylöitä, gluteenittomaan leivontaan siirryttyäni sain huomata nopeasti ettei niistä taidoista ollut enää mitään hyötyä. Etenkin kun itsepäisenä leipurina sekoittelen mielummin omat jauhoseokseni kuin käytän valmiita, ja olen muutenkin aika laiska seuraamaan ohjeita mitalleen. Gluteeniton hiivaleipä onkin kompastuskiveni numero ykkönen, kaikkien katastrofien äiti ja lässähtäneiden luomusten kruunaamaton kuningatar. Gluteenittoman hiivaleivän suhteen tuo soveltaminen kun on huomattavasti haastavampaa kuin vaikkapa silmät kiinni pyöräily aamuruuhkassa. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu, ja muuttoa varten kaapista siivoamistani jämäjauhoista syntyi ihan vahingossa parasta gluteenitonta hiivaleipää jota olen koskaan leiponut. Jos pelaisin uhkapelejä, nyt olisi hyvä sauma lotota, ostaa arpoja ja lähteä Las Vegasiin. 

Gluteeniton ja maidoton hiivaleipä (2 leipää)

2 dl tattarijauhoa

1,5 dl kaurajauhoa

1 dl perunajauhoa

2 dl maissijauhoa

1,5 dl perunakuitua

2 tl ksantaania

2 tl suolaa

1 pussi kuivahiivaa

2,5 dl kauramaitoa

2,5 dl vettä

2 rkl kookospalmusokeria

1 rkl psylliumia

4 rkl sulaa kookosöljyä

1. Sekoita kulhossa jauhot, perunakuitu, ksantaani, suola ja kuivahiiva.

2. Sekoita maito, vesi ja kookospalmusokeri, ja lämmitä seos hiukan kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Varo kuitenkin lämmittämästä nestettä liikaa, sillä hiiva kuolee 50 asteessa. (Testattu on, ei muuten nouse taikina ilman sitä hiivaa. Kumma juttu.) Lisää lämpimän nesteen joukkoon psyllium, ja anna turvota muutama minuutti.

3. Alusta jauhot nesteeseen vähitellen. Lisää alustamisen loppuvaiheessa taikinaan sula kookosöljy. Taikina on sopivaa, kun se ei tartu juurikaan sormiin, mutta on kuitenkin pehmeää/löysähköä. Jos taikina tarttuu aivan armottomasti sormiin, lisää hiukan jauhoja.

4. Muotoile taikina heti kahdeksi pieneksi leiväksi. Muotoilua helpottaa jos kastelet tai öljyät kädet ensin. Anna leipien kohota liinan alla 25-30 minuuttia. 

5. Voitele varovasti kohonneet leivät kauramaidolla tai kananmunalla. Tee kohonneisiin leipiin halutessasi viillot öljytyllä veitsellä, ripottele hiukan jauhoja pinnalle ja paista sitten 200 asteessa noin 25 minuuttia. Peitä valmiit, lämpimät leivät liinalla, jottei kuori kovetu.

Ruokapaasausta ja raakafudgea

Kaiken tämän mediassakin vellovan ruokakeskustelun keskellä tuntuu unohtuneen se, ettei syömisen suhteen ole olemassa mitään absoluuttista totuutta. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. Toiset elävät valmisruualla ja toiset proteiinipatukoilla ja rahkalla. Joidenkin kaapit täyttyvät superfoodeista, toisten taas sipseistä ja karkeista. Kaikilla ei ole edes varaa ruokaan, vaan kaupasta on ostettava sitä mitä halvalla saa. Ei sellaista päivää tule, jolloin söisimme kaikki täsmälleen samalla tavalla. Ja onneksi näin.

On monta tapaa syödä hyvin ja monipuolisesti, niin että pysyy terveenä ja energiaa riittää. Joku treenaa kovaa ja syö sen mukaan, kun taas toinen rakastaa tietokonepelejä, perunamuusia ja raakakakkuja. Gojimarjat eivät sulje pois kotimaisia mustikoita, eikä quinoa kauraa. Raakasuklaan valmistaminen ei tarkoita sitä, etteikö keittiössä synny myös toisinaan mummolan omenoista tehtyä kauraomenapaistosta. Ruokakeskustelu jää kovin usein pelkäksi vastakkainasetteluksi ja ääripäiksi, asiantuntijalausunnoiksi ja pilkun viilaamiseksi. Koska syömisestä tuli näin hankala juttu? Löysätään nyt vähän sitä pipoa, ja nautitaan ruuasta ja ihmisistä ympärillämme.

Sitruksinen raakafudge

1 dl kookosöljyä

1,5 rkl hunajaa

1 dl lucumaa

2 rkl mantelivoita

yhden mandariinin mehu

(puolikkaan sitruunan mehu)

1. Sulata kookosöljy vesihauteessa. Sulata myös hunaja, jos se on kiinteää.

2. Sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimella tasaiseksi massaksi. Jos haluat voimakkaan sitruksen maun, lisää myös puolikkaan sitruunan mehu seokseen. Tällöin voit myös halutessasi lisätä vielä ruokalusikallisen lucumaa joukkoon.

3. Kaada massa astiaan tai muotteihin ja laita pakastimeen puoleksi tunniksi. Leikkaa suupaloiksi, tai irroita muoteista, ja herkuttele. Säilytä fudget pakastimessa tai jääkaapissa.

Ps. Makkarasoppa ja raakafudge mahtuivat tänään samaan ruokapöytään, kuinka järkyttävää.