maanantai 16. tammikuuta 2017

Kirja-arvostelu: Ellan epämääräiset eväät

Välillä kirjoista ja lehdistä löytyy reseptihelmiä, mutta toisinaan taas aivan kaameaa huttua. Tällä kertaa kompastuin oikeaan huttuvuoreen. Kaikesta mediahypestä ja vouhotuksesta innostuneena lainasin kirjastosta Ella Woodwardin kirjan Deliciously Ella. Onneksi lainasin, enkä ostanut omaksi. Pakko avautua.

Odotukseni olivat korkealla, sillä kirjaa mainostetaan suunnilleen gluteenittoman kasvisruuan raamattuna. Jes, kuulostaa hyvältä! Pikaisella selauksella kirja näytti kauniilta, selkeältä ja mielenkiintoiselta. Ehdin jo vähän innostua, ja merkkasinkin monta reseptiä kokeiltavaksi. Harkitsin jopa kirjan ostamista omaksi. Päätin kokeilla Linssibolognesea, koska esittelytekstissä mainostettiin kuinka Ellan ystävät olivat kilpaa ylistäneet ruokaa, ja santsanneet kaksi kertaa. Mahtavaa, ei voi mennä pieleen! Vai?


Mistä aloittaisin? Reseptiin tulee 400 grammaa tomaattipyrettä. Kaksi tuubia?! Linssejä vaatimattomat 500 grammaa, pastaa 500 grammaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja 175 grammaa. Ja ohje on tosiaan neljälle. Päätin puolittaa annoksen ihan mututuntumalla. Lopulta kattilassa oli valtava määrä mautonta mössöä, josta sai syötävää vaan melkoisella määrällä yrttejä ja maustamista. Tästä puolikkaasta määrästäkin söi kuusi kertaa!! Jos Ellan ystävät kilpaa kehuivat tätä ruokaa, heillä ei ilmeisesti ole lainkaan makuaistia.

Läpi kirjan annoskoot ja ainesosien keskinäiset suhteet ovat pielessä. Neljälle hengelle tarkoitettuun Kymmenen minuutin tomaattipastaan tulee 6 rkl omenasiiderietikkaa ja 600 grammaa pastaa! Joko nämä annoskoot ovat hevosille, tai sitten reseptejä ei ole testattu lainkaan. Yrttejä ja mausteita ei käytetä käytännössä ollenkaan, paitsi outoja määriä tahinia, sitruunamehua ja tamari soijaa. Suoraan sanottuna mitä pidemmälle luin reseptejä, sitä vähemmän halusin kokeilla niitä. En halua ostaa superkalliita pinjansiemeniä, ja käyttää niitä ruokaan joka ei maistu miltään.

Älä yritä tihrustaa ohjetta. Se ei näy, ja ihan syystä!

Jossain vaiheessa alkoi myös ärsyttää se, että joka toinen resepti oli Ellan blogin suosikkiresepti, ja kaikki oli taivaallista, vaarallisen hyvää ja ihanaa. Intoilen itsekin ruuasta, enkä ärsyynny helposti kehusanoista, mutta ihan tosi. Suosikkeja voi olla vaan yksi, ei kaikki ohjeet voi olla parhaita. 

Reseptejä ei ole järjestetty loogisesti pääruokiin, jälkiruokiin jne, vaan ainesosien mukaan. Aika hanurista etsiä yhtä reseptiä, kun joudut kahlaamaan viljat, palkokasvit, vihannekset sun muut yksi kerrallaan läpi. Eikä siltikään löydy. Hakemistostakaan ei ole mitään apua. Aaaargh! Turhautumisen määrä alkaa nousta tässä vaiheessa jo exponentiaalisesti. Kirjassa on myös selvästi nippu täytereseptejä, joilla ei ole käytännössä minkäänlaista funktiota. Oma "suosikkini" on kurkkuun käärityt avokadon palat. Siis mitä? 

En ole varma kenelle tämä kirja on suunnattu. Aloittelevalle kokille reseptit ovat liian epämääräisiä, koska näillä ohjeilla saa aikaiseksi mautonta mössöä. Siinä kohtaa kuka tahansa kuvittelee ettei osaa kokata, ja jättää leikin kesken. Jos kauha pysyy kädessä, reseptit ovat taas aivan liian tylsiä ja mauttomia, eikä ohjeisiin uskalla edes luottaa. Parhaimmillaan tämä kirja toimii inspiraationa, mutta en suosittele ostamaan kirjaa omaksi jos haluat syödä oikeasti hyvää kasvisruokaa. Paskimmat reseptit joihin olen törmännyt pitkään aikaan.