torstai 24. joulukuuta 2015

Raakakakkua joulupöytään

Yön yli uunissa hautunutta riisipuuroa, pieniä (vähän epämuodostuneita) paketteja, läheisiä ihmisiä ja punaviiniä. Pehmolelusta innostuneen koiran onnen hetkiä, karvatossut jaloissa tepastelua ja kiireetöntä lehden selailua aamukahvin äärellä. Vähän kärähtäneitä joulutorttuja, aivan ihanaa omenaraakakakkua ja appiukon maksapihvejä. Pienistä asioista koostuu joulu, ja ne pienet asiat on juuri niitä kaikista tärkeimpiä.

Jos kaipaat joulupöytään vähän erilaista jälkiruokaa, Syötävän hyvä -blogin ihana omenaraakakakku toimii vallan mainiosti. Käytin joulun kunniaksi Red Delicious -omenoita, ja kakun pohjaan hasselpähkinöitä. Tämän herkullisen kakun myötä toivotan ihanaa ja rauhallista joulua kaikille. Olkaa toisillenne kilttejä.


Ps. Ohjeeseen kuuluva ja kuvasta puuttuva karamellikastike on ihan must, mutta kakun kuljettaminen käy huomattavasti siistimmin ilman sitä. Kastike purkkiin vaan, ja joulun viettoon!

lauantai 19. joulukuuta 2015

Arpajaisten voittaja arvottu, mantelikeksejä leivottu


Ensimmäisen, järisyttävän mahtavan blogiarvontani osallistumisaika on päättynyt. Onnettarena toimi randomnumerogeneraattori sivustolla Random.org. Jättikiitos kaikille osallistujille hyvistä vinkeistä ja kommenteista. Laitoin reseptitoiveenne korvan taakse, ja sain samalla ripakipollisen uusia ideoita. Vielä kun ehtisi toteuttaa ne kaikki! No, mihinkäs tässä on kiire. Paitsi ehkä syömään mantelikeksejä ennen kuin koirat ehtii apajille. Olen näköjään onnistunut kasvattamaan vahingossa yhden pitkäkuonoisen pullahiiren ja toisen vähän harvahampaisemman keksinvaanijan. Samanlaisia herkkuperseitä ollaan koko sakki.

Ai niin, se arpajaisten voittaja! Onneksi olkoon Rommirusina, paketti lähtee sinulle.


Kirjoitin vuosi sitten kekseistä, ja siitä etten oikeastaan edes pidä niistä. Olen edelleen samaa mieltä, mutta pitkän harkinnan jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen ettei itse leivottuja keksejä oikeastaan lasketa. Mantelikeksien inspiraationa toimi jääkaapin kätköistä löytynyt jämäpurkki. Tuttu tarina, tiedätte kuinka siinä aina käy. Ostat jonkun harvemmin tarvitsemasi tuotteen jotain tiettyä reseptiä varten, ja sen jälkeen unohdat tyynen rauhallisesti koko jutun. Kunnes törmäät siihen avattuun purkkiin joskus seuraavalla vuosikymmenellä.

Jääkaappi oli aika ankean tyhjä, mutta ajattelin että josko tuosta nyt yhdet keksit saa jotenkin tehtyä. Ei tarvinnut käyttää MacGyver kikkoja tai jeesusteippiä, keksit valmistui kaapista löytyvillä raaka-aineilla vartissa. Hurraa!


Nopeat ja helpot mantelikeksit 10 kpl

0,5 dl kookospalmusokeria
0,5 dl vettä
0,5 dl mantelivoita (tai maapähkinävoita)
1 dl mantelijauhoa
2 dl kaurahiutaleita

Laita kookospalmusokeri ja vesi kattilaan, ja kiehauta hiljakseen kunnes sokeri on hyvin sulanut. Lisää sokeriveden joukkoon mantelivoi ja mantelijauho, ja sekoita kunnes saat aikaiseksi tasaisen taikinan. Sekoita viimeiseksi joukkoon kaurahiutaleet. Pyörittele taikina pötköksi, ja jaa se kymmeneen osaan. Pyörittele palat palloiksi, ja paina keksit kevyesti linttaan haarukalla. Paista keksejä 175 asteessa 7-10 minuuttia.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kaurapiirakoita karjalanpiirakoiden himoon

Piti tehdä karjalanpiirakoita, mutta oliko puuroriisiä? No ei ollut. Kaivelin vähän laiskasti kaappeja jonkinlaisen piirakkatäytteen toivossa, ja päädyin lopulta hypistelemään avaamatonta, päiväysvanhaa kaurasuurimopakettia. Sai kelvata. Ei se nyt ihan karjalanpiirakkatäytteestä läpi mennyt, mutta piirakka kuin piirakka. Kattila kädessä ei enää peräännytä. Sen verran vielä tarkennan että keliaakikolle nämä piirakat eivät kuitenkaan sovi, koska gluteenittomia kaurasuurimoita on pahuksen vaikea löytää. Jos kaura ei siis kuulu ruokavalioosi, täytä piirakat vaikka sillä riisipuurolla, jota näidenkin täytteeksi kuvittelin laittavani.


Karjalanpiirakoiden leipominen ja rypyttäminen on ollut itselleni aina mysteeri. En ole tehnyt koskaan edes tavallisia karjalanpiirakoita, joten oli suoranainen neronleimaus vääntää ensimmäinen gluteeniton karjalanpiirakkataikina ilman minkään valtakunnan reseptiä. Voin kertoa että siitä taikinasta tuli aivan liian paksua, eivätkä rypytyksetkään menneet ihan putkeen. Taikina numero kaksi oli jo huomattavasti yhteistyökykyisempi. Rypytyksen saloja en kyllä osaa vieläkään, mutta saanpahan syyn leipoa vähän lisää piirakoita. Ihan vaan harjoituksen vuoksi.


Vaaleat kaurapiirakat (12 kpl)
Jos kaura ei sovi ruokavalioosi, voit tehdä ihan tavallisen riisipuuron täytteeksi.

Kaurasuurimopuuro
1 rkl voita
2 dl kaurasuurimoita (Huom! Tavalliset kaurasuurimot eivät käy keliaakikoille!)
2 dl vettä
5 dl maitoa
0,5 tl suolaa
1 kananmuna

Taikina
1,5 dl vettä
1 tl psylliumia
2 dl vaaleaa riisijauhoa
3/4 dl tattarijauhoa
3/4 dl perunajauhoa
3/4 tl suolaa
2 rkl kookosöljyä

Tee ensin puuro. Sulata kattilassa voi, ja sekoita joukkoon kaurasuurimot. Lisää joukkoon vesi, ja keittele miedolla lämmöllä kunnes vesi on melkein kokonaan haihtunut. Lisää sitten maito, ja jatka keittämistä vielä noin puoli tuntia. Muista sekoittaa välillä. Lisää kypsään, vähän jäähtyneeseen puuroon suola ja kananmuna.

Tee seuraavaksi piirakkataikina. Sekoita psyllium veteen, ja anna turvota n. 10 minuuttia. Yhdistä jauhot ja suola, ja sekoita sitten puolet jauhoseoksesta nesteeseen. Sekoita joukkoon myös kookosöljy. Vatkaa taikinaa sähkövatkaimella voimakkaasti pari minuuttia, ja lisää sitten vähitellen loput jauhot joukkoon. Taikina on sopivaa kun se ei tartu sormiin, mutta on kuitenkin pehmeää.

Jauhota pöytä tattarijauhoilla ja pyörittele taikina pötköksi. Leikkaa pötkö 12 osaan, ja pyörittele palat palloiksi. Laita pallot kelmun alle jotta ne eivät kuivu, ja ota yksi pallo kerrallaan kaulittavaksi.

Painele ensin pallo litteämmäksi sormin, ja kauli taikina soikioksi. Ripottele päälle jauhoja, ja laita kaulittu taikinanpala kelmun alle. Jatka näin, kunnes olet saanut kaulittua kaikki taikinapallot.

Ota sitten yksi kaulittu taikinanpala kerrallaan kelmun alta täytettäväksi. Pyyhi pullasutilla ylimääräiset jauhot pois piirakkakuoresta, ja laita reilu ruokalusikallinen puuroa täytteeksi. Rypytä kuinka tykkäät, tyyli on vapaa.

Paista piirakoita 250 asteessa noin 12-15 minuuttia. Voitele kypsät piirakat halutessasi voisulalla.

torstai 10. joulukuuta 2015

Pehmeä bataattilaatikko

Myönnetään, tykkään joulusta. Siitäkin huolimatta, että olin vuosikausia varsinainen antijouluihmisen perikuva. Ehkä se käännekohta tapahtui siinä vaiheessa, kun ymmärsin keksiä ne omat joulujuttuni kaikkien niiden tipetipetiptappien ja rosollintäyteisten pakkoperinteiden tilalle. (En vaan voi käsittää mikä siinä rosollissa oikein viehättää..) Jouluuni kuuluukin nykyään kuusessa seikkailevat glitterdinosaurukset ja avaruuspallot, raakakakut, täysin painokelvottomat kahjoiluvalokuvat, improvisoidut joulukoristeet ja aivan liian vahva glögi. Ja tietty bataattilaatikko, jota ilman en suostu jouluani viettämään.


Bataattilaatikko päätyi alunperin joulupöytääni ihan vahingossa, mutta lopulta siinä kävi vähän niin kuin sipsien tai irtokarkkien suhteen. Piti vain vähän maistaa, mutta kauhoin lopulta laatikkoa lautaselleni kaksin käsin, kunnes vuoan pohja tuli vastaan. Tämä ohje on kulkenut mukanani vuosikausia. Yleensä hukkaan sen aina juuri ennen joulua, mutta onneksi olen lähettänyt ohjeen äidilleni, jolta voin pyytää ohjeen takaisin perinteisesti joka vuosi. Äidit on käteviä tyyppejä, ne säilyttää kaiken.


Bataattilaatikko (gluteeniton)
4 kpl 0,85 litran foliovuokaa

4 isoa bataattia (noin 2,5 kg)
+ ripaus suolaa keitinveteen

5 dl kermaa
1 dl siirappia
2 munaa
3/4 tl jauhettua muskottipähkinää
1,5 tl suolaa
150 g voita

Kuori ja paloittele bataatit, ja keitä ne pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä. (Tähän tarvitset aika suuren kattilan.) Kaada keitinvesi pois kattilasta, ja soseuta bataatit sauvasekoittimella. Sekoita seuraavaksi yhteen kerma, siirappi, kananmunat, muskottipähkinä ja suola. Sekoita kermaseos ja voi bataattien joukkoon. Tarkista suola, ja annostele sitten bataattiseos uunivuokiin. Paista bataattilaatikoita 150 asteessa 2 tuntia. Laatikot voi hyvin tehdä etukäteen ja laittaa pakastimeen joulua odottamaan.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Porkkanaleipäterapiaa

Tämä syksy on ollut yhtä räpiköimistä, hankalia päätöksiä ja haparointia. Siinä kohtaa kun tuntuu että pääni räjähtää kaikesta pohtimisesta, kaivan kaapista jauhopussini ja laitan taikinan tulemaan. Jos jostain niin yksinkertaisesta asiasta voi ilahtua kuin leivästä, niin leivotaan sitten leipää vaikka maailman tappiin. Halvempaa se ainakin on kuin terapia. Yleensä siinä vaiheessa kun saan uunituoreen leivänpalan käteeni, olen unohtanut jo autuaan onnellisesti kaikki korvaan huutavat stressimöröt, ja ne magneetin lailla toisiaan houkuttelevat murheet jotka seuraavat kaamoksessa perässäni. Ihana, ihana porkkanaleipä, kiitos kun palautit suhteellisuudentajuni.


Osa lukijoista on saattanut huomata että olen siirtynyt leipätaikinoissani grammamittojen käyttöön. Tähän on syynsä. Taloudessamme on kaksi desin mittaa, jotka ovat jostain täysin järjettömästä syystä eri kokoisia. Laatikoista löytyy myös kolmen kokoisia pikkulusikoita ja kahden kokoisia ruokalusikoita. Jo pelkästään näistä syistä todennäköisyys siihen, että jokaisessa taikinassa on eri määrä raaka-aineita, on suurempi, kuin todennäköisyys ahdistua marketin pahimmassa jouluruuhkassa kaksi päivää ennen joulua. Tämän lisäksi olen aina mitannut vähän ronskilla kädellä, joten kukkuralliset lusikat tuplaavat usein raaka-aineen määrän huomaamattani. Gluteeniton leivonta tuntuu olevan yhden sortin keittiökemiaa, joten helpottaa kummasti jos mittasuhteet on edes vähän lähempänä totuutta. Enpä olisi ikinä uskonut että keittiövaa'asta on oikeasti jotain hyötyä.


Jouluinen porkkanaleipä
25cm x 34 cm vuoka

70 g kaurajauhoa
100 g maissijauhoa
100 g tattarijauhoa
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
5 g karkeaa psylliumkuorijauhetta
1 tl kuminaa
1 tl fenkolia
1 tl jauhettua pomeranssinkuorta

150 g porkkanaa raastettuna (2 keskikokoista)
50 g hunajaa
400 g vettä

(siemeniä leivän pinnalle)

Yhdistä kaikki kuivat aineet keskenään ja sekoita. Laita toiseen astiaan porkkanaraaste, hunaja ja vesi, ja sekoita ne yhteen. Yhdistä sitten kuivat aineet nesteeseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina uunivuokaan, ja ripottele pinnalle halutessasi siemeniä. Paista leipää 225 asteessa noin 15 minuuttia.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Synttärikuppikakkuja raakana

En ole kovin suuri kuppikakkujen ystävä. Ne on aivan liian pieniä että niitä voisi kutsua oikeiksi kakuiksi, muttei kuitenkaan niin pieniä että niitä voisi syödä monta kerralla. Jostain syystä kuitenkin sain päähäni ettei raakakuppikakku ole sama asia, vaan se kuuluu eri kakkukategoriaan. Sillä saattoi olla myös vähän osuutta asiaan että löysin kirpputorilta euron muffinssivuoat, enkä malttanut olla testaamatta niitä. Jatketaankin tässä vielä kahvilla ja suklaalla maustettujen raakakuppikakkujen verran blogisynttäritunnelmissa.


Jottei kuppikakkujen tekeminen olisi ollut liian helppoa, lisäsin joukkoon pari muuttujaa. Päätin että riskillä mennään, ja testasin jotain uutta kookoskermamerkkiä jonka vaahtoutuvuudesta ei ollut mitään kokemusta. Tällä kertaa onni oli matkassa, eikä kipossa ollut harmaata, kokkareista mössöä. Toinen mysteerituote oli lesitiinijauhe. Sen käyttötarkoitus oli itselleni täysi arvoitus vielä hetki sitten. Lesitiini kuulostaa kaikkea muuta kuin syömäkelpoiselta mömmöltä, mutta pahuksen uteliaana tyyppinä päätin ottaa selvää onko siitä mitään hyötyä.

Raakaleivonnaisia voi tehdä aivan hyvin ilman lesitiinijauhetta, mutta koostumuksesta tulee silloin helposti rakeinen. (Sauvasekoittimen varassa taiteilu kyllä vaikuttaa asiaan myös..) Lesitiinin jippo on siinä, että se emulgoi öljyn ja veden, jolloin myös kuppikakkujen rakenteesta tulee ihanan samettinen. Vau, olin kyllä vakuuttunut jo ensilusikallisella! Olen sitä mieltä että raakakakkuja ja muita raakaherkkuja voi aivan hyvin tehdä ilman kalliita ja oudonnimisiä spesiaalimömmöjä, mutta joskus testailu on vaan kivaa.


Mokkasuklaa raakakuppikakut (6 kpl)

Kerros 1
1 dl macadamiapähkinöitä
1 dl kuivattuja mulperi-marjoja
2 rkl jääkaappikylmää kookoskermaa
1 rkl kookosöljyä
1 tl hunajaa
1 rkl vettä
ripaus suolaa
0,5 tl lesitiinijauhetta

Kerros 2
1 kypsä avokado
1 dl jääkaappikylmää kookoskermaa
2 rkl kookosöljyä
1,5 rkl hunajaa
3 tl raakakaakaojauhetta
2 tl pikakahvijauhetta (FSF:n Mushroom coffee -jauhe sopii myös hyvin)
0,5 tl lesitiinijauhetta

Kuorrute
3 medjool taatelia
3 rkl vettä
2 tl raakakaakaojauhetta
loput kookoskermat 400 ml purkista

Tee ensin kerros 1. Liota macadamiapähkinöitä vedessä puolisen tuntia, ja sekoita sitten tehosekoittimella yhteen kaikki muut ainekset paitsi lesitiinijauhe. Sekoita lesitiini vasta lopuksi "taikinaan." Lusikoi paksuhko massa muffinssivuokiin ja laita pakastimeen jähmettymään.

Tee seuraavaksi kerros 2. Soseuta kaikki muut ainekset yhteen paitsi lesitiinijauhe. Kun seos on silkkistä, sekoita lesitiini vielä lopuksi joukkoon. Kaada täyte vuokiin ensimmäisen kerroksen päälle ja laita pakastimeen jähmettymään.

Tee kuorrute vasta ennen tarjoilua, sillä kookosmaitopursotus ei tykkää pakastamisesta. Soseuta ensin taatelit veden kera. Jos taatelit ei ota soseutuakseen, lisää hiukan kookosmaitoa ja sekoita sauvasekoittimella sileäksi. Lisää loput ainekset, ja laita kuorrute jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi. Vatkaa jähmettynyt kuorrute, ja pursota tai nostele lusikalla se kuppikakkujen pinnalle. Nauti herkut kahvin kera, niin saat kunnon kofeiiniöverit.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Blogin 1-vee synttärit ja arvonta!

Joko se ensimmäinen vuosi nyt meni? Aika pimeänä vuodenaikana blogikipinäni näköjään leimahti, mutta ehkä se on sen merkki että kaamoksessakin voi syntyä hyviä ideoita. Ihana inkivääri on tarjonnut mahtavan kanavan häpeilemättömään ruokafiilistelyyn ja julkiseen keittiökämmäilyn raportointiin, joten iso kiitos kaikille teille jotka käytte täällä lueskelemassa. Teidän ansiostanne blogini on kasvanut pienestä rääpäleestä rakkaaksi harrastukseksi. Synttäreiden kunniaksi ajattelin järjestää elämäni ensimmäisen blogiarvonnan. Arpajaispalkinto koostuu parista lempparijutustani, jotka haluan lähettää jollekin onnekkaalle lukijalle. Onnekkaalle siksi, että luonnollisesti kaikki tykkää juuri samoista asioista kuin minä.

Mitäs se arpajaispalkinto sitten pitää sisällään? Mukana on tietenkin inkivääriä, ylläri. Kun en kokonaista juurta halunnut pakata kuplamuoviin, niin tämä on nyt sitten karkin muodossa. Sellaisessa joka tarttuu hampaisiin ja potkaisee juuri sopivan ärhäkästi. Talven varalta mukana on myös törkykallista, mutta ah, niin ihanaa ja lähes ikuisesti riittävää huulirasvaa, sekä tietysti suklaata. Sitä nyt vaan täytyy olla.  

Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin joko blogiin tai Ihanan inkiväärin facebooksivulle. Kerro kommentissa kuinka löysit blogiini, ja mistä aiheesta haluaisit lukea lisää. Osallistumisaikaa on 18.12.2015 saakka. 

tiistai 17. marraskuuta 2015

Porkkanahillosta ja joulutortuista

Olen himoinnut joulutorttuja jo pienen tovin. Se on aika saavutus tyypille, joka yritti vielä pari vuotta sitten vältellä joulunviettoa kaikilla mahdollisilla tavoilla. En edelleenkään ole ihan ensimmäisenä hamstraamassa kaupasta joulukortteja, porovalaisimia tai rosollia, mutta ilahdun kyllä joulutortuista ja Pariisin Kevään Joulujoulumaasta. Hiljaa hyvä tulee. Jottei nyt aivan liian jouluiseksi tämä touhu menisi näin marraskuussa, jätin luumuhillot suosiolla kauppaan. Siinä pää jääkaapissa tortun täytettä tuumaillessani totesin että porkkanoita nyt ainakin löytyy. Kai niistä nyt yhden hillon saa aikaiseksi. Ja saihan niistä, tarkemmin sanottuna kaksi. En uskonut vielä ensimmäisellä kerralla että porkkanahillosta tuli oikeasti hyvää.


En ole koskaan tehnyt joulutorttutaikinaa alusta asti itse, gluteenittomasta nyt puhumattakaan. Jos olen jotain oppinut leivontakokeiluistani, niin sen ettei aina kannata keksiä pyörää uudelleen. Etenkään silloin kun astuu omalle epämukavuusalueelleen ja kokeilee jotain aivan uutta. Löysin hyvän ja ihanan selkeän ohjeen gluteenittomaan joulutorttutaikinaan Gluteenitonta leivontaa -blogista. Jauhoseoksen tosin sekoittelin itse. Jos lehtevän taikinan kauliminen on sinullekin ihan uusi juttu, voin vinkata että homma helpottuu kun taikina on tosiaan tarpeeksi kylmää kaulittaessa. Pakastimeen vaan joka välissä, niin hyvä tulee! 


Porkkanahillo (1 purkillinen)

500 g porkkanoita
+ vettä keittämiseen

1,5 dl vettä tai porkkanoiden keitinvettä
yhden makean klementtinin tai satsuman mehu
2 rkl sitruunamehua
2 rkl hunajaa
2 rkl hillosokeria
0,5 tl kardemummaa

Pilko porkkanat ja laita kattilaan vettä sen verran että porkkanat peittyvät. Keittele hiljakseen noin 20 minuuttia. Ota talteen keitinvettä jos haluat että hillo maistuu voimakkaammin porkkanalta. Muussa tapauksessa kippaa keitinvedet mäkeen.

Soseuta kypsät porkkanat veden (tai keitinveden) sekä klementtiini- ja sitruunamehun kera. Lisää soseen joukkoon hunaja, hillosokeri ja kardemumma. Laita kattila takaisin hellalle ja keittele seosta vielä 10 minuuttia miedolla lämmöllä. Sekoittele, ettei hillot lentele pitkin hellaa.

Purkita valmis hillo kuumana puhtaaseen ja kuumennettuun purkkiin, ja laita kansi heti päälle. (Esim. juuri astianpesukoneesta nostettu kuuma purkki ja kansi käy hyvin.) Jos syöt hillon ihan lähiaikoina, purkin kanssa ei ole ihan niin nökönnuukaa.

Vinkki: Porkkanahillo sopii hyvin myös jogurtin sekaan tai puuron päälle!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Pimeän päivän banaanipannari

Olen vakuuttunut siitä että toimin aurinkoenergialla. Niin kauan kuin valoisaa aikaa riittää, painelen pitkin kämppää kuin viitapiru ja yritän saada koko päivän kokkailut, työt, kauppareissut, joogatuokiot ja koirien kanssa ulkoilut sun muut mahdutettua siihen muutamaan tuntiin. Ei muuten aina onnistu. Siinä kohtaa kun hämärä alkaa laskeutua, akkuni loppuu totaalisesti kesken ja vietän lopun päivää pimeässä tuijottamassa Bonesia tai murhamysteerejä teekuppi kouraan liimaantuneena. Olen aivan valmis yöunille jo yhdeksän korvilla, ja nukun kevyesti kellon ympäri tukka takussa, peittoon kapaloituneena. Ainut asia mikä estää menemästä yöpuulle jo viideltä, on luultavasti tuo ehkä tämän vuosisadan hienoin keksintö, kirkasvalolamppu.

Pannarireseptejä on kirjat ja blogit pullollaan, eikä pannarin pyöräyttäminen nyt varsinaisesti mitään ydinfysiikkaa ole. Ihan kiusallanikin laitan kuitenkin pannarireseptien kirjavaan joukkoon vielä yhden gluteenittoman version, koska tästä tuli niin hyvää että ärsyttävän hämärä päivä muuttui astetta vähemmän ärsyttäväksi. Ehkä se piste i:n päälle oli tuo ylikypsä banaani, tai sitten vaan se rekkalastillinen kermavaahtoa. Joka tapauksessa, taidan syödä iltapalaksi vielä ainakin yhden jättisuuren palan.


Banaanipannari

3 dl vaaleaa riisijauhoa
1 dl maissijauhoa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

3 kananmunaa
1 ylikypsä banaani

7 dl maitoa
100 g voisulaa

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Soseuta ylikypsä banaani kananmunien kanssa esim. sauvasekoittimella, ja lisää sitten banaani-kananmunasose, maito ja voisula jauhoihin vähän kerrallaan. Paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia, ja herkuttele kermavaahdon ja mansikkahillon kera.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Lasagnea ja kastikekatastrofeja

Lähdin tässä kerran kauha kourassa soitellen sotaan. Suunnitelmissani oli iiiihana kasvislasagne, mutten tiennyt yhtään mitään gluteenittoman juusto- tai valkokastikkeen valmistamisesta. Kuten arvata saattaa, lopputulos oli kaamea rakeinen mössö, joten päätin siltä istumalta opetella vaikka väkisin kuinka sitä pahuksen soosia tehdään. Monta viikkoa myöhemmin oltiin taas jännän äärellä, kauha tanassa, valmiina uuteen taistoon. Tällä kertaa olin kuitenkin selvittänyt vähän tarkemmin gluteenittoman valkokastikkeen valmistamisen niksejä. Enkä sitten enää ihmetellytkään yhtään miksei ensimmäinen valkokastike mennyt ihan niinkuin Strömsössä. 


Kastikekatastrofien pelastajaksi osoittautui vähän yllättäen tahmariisijauho, jonka bongasin paikallisesta etnisestä ruokakaupasta. Sen lisäksi että sen avulla saa tehtyä melkoisen hyvää pullaa, sillä saa tehtyä näköjään myös oikeasti hyvää béchamelkastiketta. (Elättelen toivoa keittotaitojeni räjähdysmäisestä kasvusta kun käytän valkokastikkeesta sen ranskankielistä nimeä jota en osaa lausua.) Nyt kun vihdoin onnistuin tekemään kastiketta joka ei maistu ärsyttävästi Maizenalta, olen valmis kohtaamaan seuraavat soosihaasteet ja pullataistot ilman orastavaa epätoivoa. Hyvin epäkuvauksellisten ruokalajien kuvaamiseen tasaisen harmaassa valossa tai puolipimeässä en ole sen sijaan löytänyt vieläkään mitään järkevää ratkaisua.


Pinattilasagne

Tomaattikastike
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 prk tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
1 pussi pakastepinaattia (150 g)
2 rkl tuoretta timjamia
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl valkoviinietikkaa

Valkokastike
4 rkl voita
4 rkl tahmariisijauhoa (sama kuin gluteeniriisijauho)
7 dl lämmintä maitoa
1 tl suolaa
teelusikan kärjellinen valkopippuria
teelusikan kärjellinen muskottipähkinää

Lisäksi
Paketti gluteenittomia lasagnelevyjä
80 g purkki raastettua parmesaania

Valmista ensin tomaattikastike. Kuullota pilkotua sipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä. Kun sipulit alkavat pehmetä, lisää joukkoon loput ainekset. Hauduta kastiketta miedolla lämmöllä välillä sekoitellen 20 minuuttia.

Valmista seuraavaksi valkokastike. Sulata voi keskilämmöllä ja lisää jauhot sulaan rasvaan. Sekoita jauhoseosta jatkuvasti noin viitisen minuuttia. Lisää lämmitetty maito suuruksen joukkoon ohuena ja sekoita kastiketta koko ajan. Sekoittele vielä muutama minuutti, kunnes kastike paksuuntuu. Lisää mausteet ja tarkista suola.

Kokoa lopuksi lasagne. Voitele vuoka, ja laita hieman valkokastiketta pohjalle. Pinoa vuoron perään lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, valkokastiketta ja parmesaania vuokaan. Laita viimeiseksi kerrokseksi valkokastike ja parmesaani, ja laita folio vuoan päälle. Paista lasagnea folion kanssa 200 asteessa 40 minuuttia. Ota folio pois, ja paista vielä 10 minuuttia. Anna vetäytyä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Skonssilandiassa

Meillä on syöty viimeaikoina aivan älyttömästi skonsseja. Vasta vimmaisen skonssimaniani keskellä oikeastaan tuli mieleen ihmetellä mikä skonssi oikeastaan on, ja millä tavalla se oikeastaan eroaa ihan tavallisesta teeleivästä tai muffinista. Aikani skonsseista luettuani tulin siihen lopputulokseen että skonssien syvimmän olemuksen hahmottaminen on aivoja nyrjäyttävää puuhaa, enkä oikeastaan välitä tippaakaan siitä onko nämä nyt sitten skonsseja, suolaisia muffineja vai skoffineja. Kunhan niitä on vaan säännöllisin väliajoin tyrkyllä aamukahvin kylkeen. Luottoreseptini on peräisin Gluteenitonta leipää -kirjasta, mutta tällä kertaa vähän sovelsin ohjetta sunnuntaipäivän kunniaksi. Onneksi jääkaapissa norkoili vuohenjuustopaketin jämät, sillä skonssini taisivat päästä juuri seuraavalle tasolle. Seuraavaksi aion räjäyttää makunystyräni hillolla ja kermavaahdolla. Ja aurajuustolla. Ja ainakin basilikalla! Luultavasti täällä asustellaan skonssilandiassa vielä pitkään..


Vuohenjuustoskonssit (12 kpl)

240 g vaaleaa riisijauhoa
8 g psylliumia (karkeaa psylliumkuorijauhetta)
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl kuivattua rosmariinia
n. 1 tl suolaa

80 g voita
70 g vuohenjuustoa

500 g maitoa
1 rkl hunajaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Jos käytät hyvin suolaista vuohenjuustoa, laita suolaa ensin varovaisesti. Nypi jauhojen sekaan voi ja paloiteltu vuohenjuusto. Itselläni sattui olemaan kaapissa noin 70 grammaa vuohenjuuston loppuja, mutta laita ihmesssä enemmän jos huvittaa.

Sekoita hunaja maitoon ja lisää neste jauhoseokseen vähän kerrallaan. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi ja anna taikinan turvota 15 minuuttia. Nostele taikinaa lusikalla muffinssivuokiin ja paista 225 asteessa 15 minuuttia. Skonssit ovat parhaimmillaan tuoreina, mutta säilyvät hyvin jääkaapissa parikin päivää.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Feikkiruisleipää tumman leivän himoon

Ennen kuin tutustuin gluteenittomaan leivontaan, keittiövaaka oli kuvitelmissani vähintäänkin yhtä turha vempain kuin munankeitin tai leipäkone. Siinä vaiheessa kun olin tehnyt ainakin kymmenen pellillistä lätsähtäneitä leipäkokeiluja, se punnitseminen alkoikin kuulostaa yhtäkkiä ihan kelvolliselta vaihtoehdolta. Lopullisesti vakuutuin keittiövaa'an kätevyydestä kun sain käsiini nykyisen leipäraamattuni, Jessica Frejn ja Maria Blohmin kirjan Gluteenitonta leipää. Jumankekka mitä ohjeita! Ruisleipää vastaavaa tumman leivän ohjetta kirjasta ei kuitenkaan löydy, ja olin jo vajota alakulon pauloihin ruisleivän kuvat silmissäni.

Keskittyneen googlettelun ja pienen reseptifiksailun jälkeen hyppysissäni oli ohje joka ainakin teoriassa vaikutti kokeilukelpoiselta. Alkuperäinen ohje on peräisin MieliRuoka blogista, mutta huomasin että ohjeesta oli oma versionsa myös FODMAP-keittiöni -blogissa. Näitä kahta yhdistelemällä ja vähän ruokakaapin sisältöä tutkailemalla päätin testata kuinka feikkiruisleipä taipuu meikäläisen keittiössä. Ja taipuihan se! Mitä sitten vaikka leipä ei ole ruista nähnytkään, maku on kuitenkin timanttinen. Vaikkei ihan oikeaa ruisleipää saa tehtyä gluteenittomana, niin aivan hämmästyttävän lähelle voi näköjään päästä.


Olen tainnut kehittää pienen riippuvuuden leivän leipomiseen. Leipäkirjani alkaa olla täynnä tahmaisia reseptinäytteitä, ja entisestä hätähousuleipurista on kuoriutunut jotenkin vahingossa yllättävän pitkäpinnainen jauhopöksy. Mitä pidempi nostatusaika ja erikoisempi resepti, sitä enemmän vaalin ja hellin keittiöpyyhkeeseen kapaloitua taikinaani. Ehkä vielä joskus oikeasti ymmärrän gluteenittoman leivonnan merkillistä kemiaa, mutta sitä odotellessani kulutan ihan tyytyväisenä aikaani kokeilemalla ja opettelemalla.


Gluteeniton feikkiruisleipä (2 pientä)

200 g vahvaa kahvia
300 g kylmää vettä
10 g hiivaa
1,5 tl suolaa
1 rkl hunajaa

200 g tattarijauhoa
100 g vaaleaa riisijauhoa
50 g tummaa riisijauhoa
25 g ruusunmarjarouhetta
2 rkl raakakaakaojauhetta
3 rkl psylliumia
1 tl ksantaania

Liuota kylmään nesteeseen hiiva, suola ja hunaja. Yhdistä toisessa kulhossa kaikki kuivat aineet ja sekoita kunnolla. Lisää sitten jauhoseos vähän kerrallaan nesteen joukkoon. Vatkaa taikinaa sähkövatkaimella viisi minuuttia. Usko pois, tattarijauhojen kohdalla se hyvin sekoittaminen kannattaa. Anna taikinan kohota liinan alla 2 tuntia.

Leivo taikinasta jauhojen avulla kaksi leipää ja paina niihin reijät vaikkapa juomalasilla. Pistele haarukalla jos muistat. Anna leipien kohota peiteltynä vielä puoli tuntia.

Paista leipiä ensin 250 asteessa 20 minuuttia. Laske sitten lämpötila 200 asteeseen ja paista toiset 20 minuuttia.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Rakkauskakkua

Hullaannuin persimoneihin aikoinaan vastarakastuneena, eikä mikään hedelmä ole koskaan maistunut yhtä hyvältä kuin silloin. Saan kaupan persimonihyllyistä edelleen jotain hykerryttävää mielihyvää, vaikka niiden maku onkin kokenut pienen inflaation tässä arjen yhteiselossa. Taisin kuitenkin tavoittaa edes pienen osan siitä hullaantumisen tunteesta persimoniraakakakun myötä. Ehkä persimoneihinkin pätee sama kuin ihmisiin. Samaan tyyppiin voi rakastua aina uudelleen ja uudelleen vuosien varrella.

Päiväkausia persimonikakusta haaveiltuani huomasin kuinka keittiöterapia teki taas tehtävänsä. Kaiken sekoittamisen, nuoltujen lusikoiden ja Imogen Heapin tahtiin otettujen tanssiaskelten keskellä lakkasin yhtäkkiä raahaamasta koko maailman murheita perässäni. Olen vähitellen tullut siihen lopputulokseen että silloin kun on vaikeaa ja huonoja uutisia tulee joka tuutista, tee kakkua. Oikeasti. Toinen toimiva vaihtoehto on istua pianon ääreen ja soittaa kunnes ajantaju hämärtyy ja ulkona pimenee, mutta ei siitä sen enempää. Se kakku on nyt kuitenkin vaan vähän halvempi vaihtoehto kuin piano.


Persimoniraakakakku
Ø 17cm irtopohjavuoka

Pohja
1 dl pistaasipähkinöitä
4 isoa medjool taatelia
0,5 tl kardemummaa
0.5 tl kanelia
ripaus hyvää suolaa

Täyte
3 dl yön yli liotettuja cashewpähkinöitä
5 rkl sitruunamehua
1-2 kypsää persimonia (laitoin puolitoista keskikokoista)
peukalon kokoinen pala inkivääriä
0,5 dl kookosöljyä
3/4 dl hunajaa
0,5 tl kanelia
1 rkl psylliumia
ripaus hyvää suolaa

Kastike
puolikas persimoni
1,5 dl vadelmia
1 rkl sitruunamehua
1 tl hunajaa

Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, jolloin kakun irrottaminen vuoasta on helpompaa. Sekoita kaikki pohjan ainekset tehosekoittimella karkeahkoksi massaksi. Painele "taikina" irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin tai pakastimeen odottamaan täytteen valmistamisen ajaksi.

Jos käytät tehokasta blenderiä, voit laittaa kaikki täytteen ainekset kerralla kannuun ja sekoittaa kunnes massa on sileää. Jos kitkuttelet huonommalla tehosekoittimella, sekoita ensin cashewpähkinät yhteen sitruunamehun ja persimonin kera, ja sekoita mukaan loput aineet vasta kun seos alkaa olla sileähköä. Kaada täyte pohjan päälle ja laita kakku pakastimeen jähmettymään. Jos maltat, anna kakun olla maustumassa pakastimessa yön yli ja ota se jääkaappiin sulamaan vähän ennen koristelua.

Tee kastike vähän ennen tarjoilua. Kakun pinnalle voit laittaa kastikkeen lisäksi vaikka persimonin palasia, vadelmia ja pistaasipähkinöitä.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Helppo ja ihana uunilohi

Sanotaan että uuniruoat pelastavat kiireisen kokin päivän. Väitän kyllä että niistä on iloa myös silloin, kun ei yhtään huvita, tai väsyttää ja laiskottaa aivan armottomasti. Koirankarvaisissa collegehousuissa rötväily ei varsinaisesti inspiroi luomaan jotain uskomattoman uniikkia gourmeeta keittiössä, mutta onneksi ihanan helppo, tuttu ja turvallinen uunilohi toimii aina. Se on kuin luotu tällaisille hitaasti venyville, ponnettomille päiville, jolloin suurin saavutus on levittää pyykit kuivumaan ja napsauttaa umpitäysi astianpesukone päälle. 

Olen oppinut tässä pienen potemisloman aikana että laiskottelu on muuten aivan aliarvostettu juttu. Sohvan nurkassa olen onnistunut vihdoin lataamaan akkuni, keräämään uutta inspiraatiota ja rauhoittamaan mieleni ärsyttäviltä mitä-teen-elämälläni -paniikkiajatuksilta. Väitän että laiskottelu on eräänlaista mielen joogaa, joka näyttää keskisormea suorittamiselle, tehtävälistoille ja aikatauluille. Määräänkin itselleni mielenterveyden edistämiseksi säännöllisen annoksen sarjakuvia, Holby Cityn sairaalaa ja peittoon kääriytymistä. 

Laiskottelun lisäksi olen viimeisen viikon aikana oppinut mm. ettei kaikkia vaatekappaleita voi sittenkään laittaa pyykinpesukoneeseen, ulkona alkaa tulla kylmä ilman sukkia, koirat syö vaikka sahanpurua kalalla höystettynä, ja 80-luvun kiharakampaus ei todellakaan sovi päähäni.


Sitruunainen uunilohi (4 annosta)

800g lohifileetä
1/2 tl mustapippuria
hyppysellinen suolaa
reilu nippu tilliä
1 sitruuna
1 purkki kuohukermaa

Jos haluat päästä helpolla, valitse ruodoton lohifilee. Muussa tapauksessa nypi ensin ruodot kalasta. Tähän tarkoitukseen suosittelen ruotopihtejä, koska sormin nyppiminen ajaa nälkäisen kokin hyvin nopeasti hulluuden partaalle. Vatsarasva kannattaa myös napsaista pois, jos sitä ei ole jo valmiiksi poistettu. (Niin mikä vatsarasva? Lohifileiden leikkausasteista löytyy hyvin tietoa täältä!)

Hiero lohifileen pintaan suolaa ja mustapippuria, kunnes sitä on joka kohdassa sopivasti. Laita sitten lohifilee kevyesti voideltuun uunivuokaan, nahka alaspäin. Jos kala ei meinaa mahtua, taita pyrstöpäätä hieman fileen alle. Purista puolikkaan sitruunan mehu kalan päälle, ja kaada vuokaan purkillinen kuohukermaa. Ripottele pinnalle reilusti tilliä, ja viipaloi vielä toinen puolikas sitruunasta lohen päälle. Kypsennä 175 asteessa 35-40 minuuttia.



lauantai 24. lokakuuta 2015

Mahan kurinaa ja herkkupiirakkaa

Ruokavalioni on koostunut viimeaikoina soseista, jäätelöstä, viilistä ja piimästä. Ja vähän sormien välissä litistetystä browniesta, jota tungin puoliväkisin suuhuni. (Se oli huono idea, mutta ah, niin ihana brownie..) Viisaudenhampaani poistettiin muutama päivä sitten, ja hammaslääkäripelkoisena olin koko hommasta aika kauhuissani. Olin varma että veri vaan roiskuu ja kohtaus on kuin jostain splatter kauhuelokuvasta. Tulipahan taas pelättyä aivan turhaan, koska koko homma oli kivuttomasti ohi vartissa. Olisin ollut enemmän järkyttynyt jos olisin tiennyt että pitkän sitkeä toipumisprosessi tarkoittaa sitä, etten saa suuhuni kunnon ruokaa päiväkausiin. Ei sitä syömistä mitenkään kielletty ole, mutta kun ei hampaat irtoa toisistaan kuin sentin. Vähän kuin koittaisi tunkea tomaattia säästöpossuun. Mitä sitten vaikka naama onkin kuin Marlon Brandolla Kummisedässä ja kolmiolääkkeet vie tajun kankaalle, mutta syömisen kanssa ei muuten pelleillä!

Koska en ole juurikaan koskenut muihin keittiövempeleisiin kuin sauvasekoittimeen ja puurokauhaan viimeaikoina, ajattelin fiilistellä taannoin tekemääni mehevän ihanaa piirakkaa. Kyseessä on helppo ja nopea, jauhoton herkku, jota tekee muuten juuri nyt mieli niin paljon että järki lähtee. Sanoinko muuten että on nälkä? Heti kun saan hampaani irti toisistaan, meillä syödään taas tätä piirakkaa.


Jauhoton piirakka fetalla, pinaatilla ja bataatilla 
Ø 25cm piirakkavuoka

2 tl oliiviöljyä
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
600 g bataattia (noin yksi keskikokoinen bataatti)
150 g pinaattia

200 g fetajuustoa
2,5 dl maitoa
6 kananmunaa
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
ripaus mustapippuria

0,5 dl raastettua parmesaania
2 rkl pinjansiemeniä

Voitele ensin vuoka ja laita uuni lämpeämään 180 asteeseen. Pilko sitten sipulit ja valkosipulin kynsi, ja kuutioi bataatti noin sokerinpalan kokoisiksi paloiksi. Kuumenna oliiviöljy paistinpannulla ja kuullota sipulia ja valkosipulia noin minuutin verran. Lisää sitten joukkoon bataattikuutiot, ja kypsennä noin 10 minuuttia. Lisää lopuksi pinaatti joukkoon ja sekoittele vielä minuutin verran. Siirrä kasvikset sivuun jäähtymään.

Sekoita paloiteltu fetajuusto jäähtyneiden kasvisten joukkoon, ja kippaa koko ihanalta tuoksuva kasvisfetaseos piirakkavuokaan. Vatkaa seuraavaksi maito ja kananmunat yhteen, ja mausta munamaito muskottipähkinällä ja mustapippurilla. Kaada munamaito vuokaan kasvisten päälle ja ripottele piirakan pinnalle parmesaani ja pinjansiemenet.

Paista piirakkaa 180 asteessa 35-40 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä vielä uunista nostamisen jälkeen kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

(alkuperäinen resepti täältä)

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Makean ihana myskikurpitsa

Jos ei kurpitsansiemeniä lasketa, käsitykseni kurpitsoista on perustunut pitkälti joulupöydässä tarjottaviin, mielestäni täysin syömäkelvottomiin etikkasäilykkeisiin. Siitä syystä olenkin kiertänyt syksyisin marketteihin ilmestyvät kurpitsat mahdollisimman kaukaa. Tänä syksynä päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden lapsuuden inhokilleni, ja hyvä niin!

Ensitreffini myskikurpitsan kanssa muistuttivat hieman ö-luokan kauhuelokuvaa. En meinannut saada koko mollukkaa halkaistua edes terävimmällä veitselläni, eikä keittiöstä sattunut löytymään kirvestä tai viidakkoveistä siihen hätään. En halunnut uusintaa eräästä taannoisesta peukalon viipalointioperaatiostani, joten kurpitsan halkaisemiseni muistutti lopulta enemmän viisivuotiaan puumiekkailuharjoituksia kuin kokkiohjelmaa. Kun sitten lopulta sain elämäni ensimmäisen myskikurpitsani halkaistua ja paahdettua, varovainen maistiaislusikallinen oli mahtava yllätys. Myskikurpitsa on makeaa, makeampaa kuin bataatti! Makeaa ruokaa! Mahtavaa! Toinen puoliskoni ei ollut suolaisen ruuan ystävänä asiasta aivan yhtä innoissaan, mutta koska rakastan muutenkin kaikkea lämmintä ja makeaa ruokaa aina imelletystä perunalaatikosta piimävelliin, olin haltioissani.

Jos makean mausteinen ruoka toimii lohturuokana juuri sinulle, suosittelen taltuttamaan nurkkiin hiipivän syksyn koleuden kurpitsakeitolla, lämpöisellä villapaidalla ja teekupillisella.


Myskikurpitsakeitto (n. 3 annosta)

1 myskikurpitsa n. 1kg
1 keltainen sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl (juoksevaa) hunajaa

1 rkl voita
0,5 tl kardemummaa
2 cm pala inkivääriä raastettuna
1/4 tl chilijauhetta
6 dl vettä
0,5 tl suolaa
2 tl sitruunamehua

Pinnalle 
pekaanipähkinöitä
turkkilaista jogurttia

Halkaise myskikurpitsa (varo sormia!) ja poista siemenet lusikalla. Halkaise sipuli kuorineen, ja levitä sipulin ja kurpitsan puolikkaille oliiviöljy ja hunaja. Paahda kurpitsan- ja sipulinpuolikkaita 200 asteessa noin 50 minuuttia. Lisää viimeisen 10 minuutin ajaksi myös valkosipulit joukkoon kuorineen päivineen.

Anna kurpitsan ja sipuleiden jäähtyä ja lusikoi sitten kurpitsan sisukset kulhoon. Poista sipuleista ja valkosipuleista kuoret, ja lisää sipulit kurpitsan kaveriksi kippoon odottamaan.

Sulata kattilassa voi ja lisää joukkoon kardemumma, chilijauhe ja raastettu inkivääri. Sekoittele kunnes mausteet alkavat tuoksua, ja lisää sitten joukkoon kurpitsat, sipulit, vesi ja suola. Anna kiehua miedolla lämmöllä 15 minuuttia ja soseuta keitto. Lisää lopuksi joukkoon sitruunamehu, ja maista kaipaatko lisää mausteita tai suolaa. Herkuttele turkkilaisen jogurtin ja pekaanipähkinöiden kera.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Nopeat kookosraakapallerot

Olen perinyt mummoltani ruuan tuputtamisen jalon taidon, ihan sen samaisen ominaisuuden jolle naureskelin koko lapsuuteni. 32-vee syntymäpäiväni kohokohtia oli mm. juustokakkureseptien bongailu, taatelikakun leipominen ja omenapiirakan pipertely. Mummoefektin tasapainottamiseksi tunnustan myös intoilleeni melkein vetistelyyn asti synttäripaketeista paljastuneista Sid Meier's Civilization: Beyond Earth -PC pelistä ja The Wolverine sekä X-Men: Days of Future Past -leffoista, joten henkinen ikäni asettuu kai keskimäärin kolmenkympin korville.

Kahvittelu on ilmeisesti kääntynyt mielessäni synonyymiksi leipomiselle ja raakaherkkujen näpertelylle, sillä heti kahvikutsun esitettyäni pyörittelen jo mielessäni potentiaalisia tuputettavia kahvin kylkeen. Kaikeksi onnekseni ystäväpiiriini koostuu makureista, ja kaikista omituisimmatkin reseptitestailuni ja viritelmäni uppoavat hyvin otolliseen maaperään. Tällä kertaa tuli vähän kiire, koska en ollut varautunut yllätysvieraaseen ja kaapissa ei ollut mitään hyvää. Onneksi jääkaappiin oli jäänyt kuitenkin muutama tuore taateli, ja kaapin pohjalla pyöri pussillinen kookoshiutaleita. Niistä syntyi kahvin keittelyn ohessa lopulta aivan älyttömän helppo ja nopea herkku. Jos syöjiä on useampia kuin kolme, kannattaa tehdä heti suosiolla tuplasatsi.


Helpot ja nopeat raakakookospallerot (n. 14 kpl)

4 keskikokoista taatelia
1,5 dl kookoshiutaleita
1 rkl kookosöljyä
2 rkl Puhdistamon Suklaasmoothiejauhetta (tai maun mukaan raakakaakaojauhetta)

+ hieman kookoshiutaleita koristeluun

Poista taateleista kivet ja sekoita kaikki ainekset tasaiseksi mössöksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Jos käytät ohjeessa raakakaakaojauhetta suklaasmoothiejauheen sijaan, kokeile ensin vähän pienemmällä määrällä ja maista kaipaatko enemmän kaakaota joukkoon. Pyörittele massasta palloja ja pyörittele ne kookoshiutaleissa. Laita hetkeksi jääkaappiin ja herkuttele.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Soppaa syksyyn!

Tulipa pidettyä vähän vahingossa sellainen kesän mittainen bloggaustauko. Siitäkin huolimatta että olen tänä kesänä fiilistellyt ruuan ja leipomisen suhteen oikein urakalla, testaillut uusia ohjeita ja kantanut reseptikirjoja kirjastosta pyörän sarvet mutkalla. Vapaa-aikani on kulunut kyllä edelleen keittiössä jauhopölyn ja valkosipulinkuorien keskellä, mutta kokkailujen kuvaaminen ja reseptien ylös kirjoittaminen on ollut jotenkin mukamas niin hankalaa. Sanotaan sitä vaikka reseptiramppikuumeeksi. Olen käynyt tuijottelemassa tyhjää tekstialustaa jo pariinkin otteeseen, mutta huonolla menestyksellä. Tänään päätin että kirjoitustauon katkaisuun sopii vallan hyvin helposti lähestyttävä, lämpöisen oranssi bataattiherkkukeitto. Siitä ei voi tulla paha mieli sitten mitenkään päin! (Tai no, ehkä siinä tapauksessa jos soppa loppuu kesken..)

Kesän makunautinnoista jäi parhaiten mieleen Tallinnalaisen Von Krahli Aed ravintolan juustokakku, porilaisen Jätskibaari Vohvelin salmiakkijäätelö ja isän pakastimen kätköistä löytyneet vuosikertalakat muurinpohjalättyjen päällä. Toivottavasti kesäsi oli yhtä herkullinen ja täynnä sateenvarjon alla nautittuja jäätelöannoksia. Nyt on aika syksyn omenakaneliekstaasien ja juuresruokien, antaa syksyn tulla vaan.


Bataatti-sipulikeitto maustemanteleilla (4 annosta)

Paahdetut sipulit
4 sipulia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Keitto
500g bataattia
2 isoa porkkanaa
4 pientä perunaa
1 litra vettä
1,5 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
0,5 tl valkosipulijauhetta
1 tl kurkumaa
1-2 dl kookosmaitoa

Maustetut mantelit
1 dl mantelilastuja
1 rkl kookosöljyä
0,5 tl kardemummajauhetta
suolaa maun mukaan
chilijauhetta maun mukaan

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Halkaise sipulit kuorineen ja ripottele halkaistulle pinnalle suola, mustapippuri ja oliiviöljy. Paahda 15 minuuttia kuori alaspäin. Käännä sipulit ja paista vielä toiset 15 minuuttia. Kun paahdetut sipulit ovat jäähtyneet, irroita kuoret ja viipaloi pehmenneet sipulit suikaleiksi. Laita suikaleet sivuun ja laita sillä välin keitto tulelle.

2. Kuori bataatti, porkkana ja perunat. Kuutioi juurekset kattilaan ja lisää joukkoon vesi. Anna juuresten kiehua kunnes ne pehmenevät hieman. Lisää keiton joukkoon mausteet, kookosmaito ja suurin osa sipuleista. Säästä pieni osa sipuliviipaleista tarjoilua varten. Anna keiton kiehua sen aikaa kun valmistat maustetut mantelit.

3. Lämmitä öljy pannulla, ja lisää joukkoon chilijauhe ja kardemummajauhe. Sekoittele pari minuuttia, ja lisää sitten joukkoon mantelilastut. Jatka sekoittelua, kunnes mantelit alkavat tuoksua ja saada hieman väriä. Mausta suolalla. Manteleiden tulisi olla sen verran suolaisia että ne maistuvat hieman sipseiltä. Soseuta lopuksi keitto, ja tarjoile sipuliviipaleiden ja maustettujen manteleiden kera.

torstai 14. toukokuuta 2015

Banaaniöverit banaanifanille

Toinen puoliskoni täytti eilen pyöreät kolmekymmentä, ja pakkohan sitä oli kehitellä tuolle elämäni karvapäälle jotain spesiaalia synttäriherkkua kahvin kylkeen. Ja koska synttärisankari on armoton banaanifani, mikäs sen parempi vaihtoehto kuin banaaniraakakakku. Tein jo testiversion samasta kakusta viime viikolla, mutta onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla tekemään siihen kuorrutteen, joka näytti siltä kuin koira olisi tehnyt tarpeensa kookoskermavaahtoon. Jostain kumman syystä päätin seuraavalla kerralla jättää sen sysiruman (mutta ihan hyvän makuisen) suklaahommelin pois ohjeesta. Tässä täytyy varmaan tehdä kohta kokonainen kuvakollaasi erinäisistä epäonnistuneista keittiösötkötyksistäni. Annan kuitenkin mielummin mielikuvituksen laukata keittiössä jatkossakin ja epäonnistun välillä komeasti, kuin pysyttelen tiukasti resepteissä ja onnistun (lähestulkoon) aina. Elämässä pitää olla vähän särmää, kakan näköisiä kuorrutteita ja sulaneita muovikauhoja.


Banaaniraakakakku 
Ø 17cm irtopohjavuoka

Pohja
1,5 dl kuivattuja (luomu) aprikooseja
3 medjool taatelia
2 dl kaurahiutaleita
puolikas banaani

Täyte
3 dl cashewpähkinöitä (liota 1-2h)
1,5 dl kauramaitoa (ei ole raakaa, mutta voit korvata esim. mantelimaidolla)
0,5 dl kookosöljyä
2 kypsää banaania
0,5 dl lucumaa
2 rkl hunajaa

Täyte osa 1
3 rkl raakakaakaojauhetta

Täyte osa 2
2 rkl lucumaa
1 rkl kookosöljyä
0,5 tl vaniljajauhetta

Päälle
1 kypsä banaani
kookoskermaa
hunajaa
vaniljajauhetta
kaakaonibsejä
pakastekuivattuja tai tuoreita vadelmia


1. Jos aprikoosit ovat kovia, liota ne pehmeiksi. Sekoita kaikki pohjan ainekset, kunnes saat haluamasi koostumuksen. Jätin hiukan sattumia joukkoon. Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja siirrä vuoka pakastimeen odottamaan täytteen valmistamisen ajaksi.
2. Jos käytössäsi on hyvä tehosekoitin, voit laittaa kaikki täytteen ainekset kerralla sekaisin. Jos taistelet sauvasekoittimen varassa, aloita täytteen valmistus cashewpähkinöistä ja kauramaidosta. Kun pähkinämaito alkaa sekoittua tasaiseksi, lisää joukkoon sulatettu kookosöljy ja kypsät banaanit. Anna koneen käydä kunnes täytteestä tulee melko sileää. (Ihan silkkistä täytteestä ei sauvasekoittimella saa ilman että laite ylikuumenee..) Lisää lopuksi lucuma ja hunaja, ja sekoita vielä kunnolla. Maista vielä tarviiko täyte lisää hunajaa, sillä makeus riippuu banaanien kypsyydestä.
3. Jaa täyte kahteen osaan. Lisää toiseen puolikkaaseen raakakaakaojauhe, ja toiseen puolikkaaseen lucuma, kookosöljy ja vaniljajauhe.
4. Kaada täytettä kerroksittain pohjan päälle. Näin saat hiukan raitaa kakkuun. Laita vuoka pakastimeen jähmettymään muutamaksi tunniksi, tai yön yli.
5. Ota kakku sulamaan jääkaappiin paria tuntia ennen tarjoilua. Tee sillä välin kookoskerma valmiiksi. Tähän tarvitset yön yli jääkaapissa olleen, täysirasvaisen kookosmaitopurkin. (Pirkka on hyvä.) Kaavi jähmettynyt valkoinen osa kulhoon, lisää maun mukaan hunajaa ja vaniljajauhetta, ja vatkaa vaahdoksi.
6. Sitten enää kakun koristelu! Pilko kakun päälle yksi kokonainen, kypsä ja makea banaani. Laita päälle kunnolla kookoskermavaahtoa ja koristele kakku vielä kaakaonibseillä ja vadelmilla. Kakku säilyy muutaman päivän jääkaapissa, jos ei häviä heti parempiin suihin.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Inkiväärijuomat testissä

Päätin testailla vappuna muutaman inkiväärijuoman aikani kuluksi, inkiväärifani kun olen. Kaikki juomat on maksettu omasta pussistani, joten kenenkään ei tarvitse kadehtia loistokasta bloggarin luksuselämääni. Ja juuri kyseisestä syystä juomia on mukana ainoastaan kuusi, ei kuuttatoista. Toki jos joku nyt vapaaehtoisesti päättää lähettää tänne säkillisen erilaisia inkiväärijuomia, voin uhrautua ja juoda ne pois happanemasta. En lupaa kehua niitä kenellekään jos eivät maistu hyvältä.

Näyttää siltä että inkiväärifaniuteni on alkanut tartua, joten houkuttelin mukaan testailemaan myös tuon toisen puoliskoni. Kaikki juomat on maistettu sokkona, mutta Pink Ginger paljasti itsensä poikkeavan värinsä vuoksi. Ei annettu sen häiritä, vaan vertailtiin juomia tarkkaan maun ja tuoksun perusteella. Voittaja oli selkeä ja häviäjä aivan ehdoton. Kärkikolmikosta voisin napata mukaani minkä tahansa kesän piknikille tai kesäillan saunajuomaksi, mutta kisan hävinnyttä en käyttäisi edes vessan pesuun. Kaikki juomat on ostettu Punnitse & Säästä -myymälästä, koska en jaksanut raahautua muualle pullojeni kanssa. 


Pieni inkiväärijuomatesti, eli kuinka päästä sokerihumalaan varttitunnissa

Raatiin kuului kaksi inkiväärifania. Testi suoritettiin kaikkea muuta kuin kliinisissä olosuhteissa. Minkäänlaista koulutusta tai asiantuntemusta tähän hommaan ei ollut. Testivälineinä toimivat kuusi juomalasia, kuusi inkiväärijuomaa, sekä kaksi ruutupaperia ja kaksi kynää. Juomalasien sisältö tarkistettiin vasta arvioinnin jälkeen juomalasien pohjasta. Juomat ovat paremmuusjärjestyksessä, testivoittajasta alkaen.



1. Fentimans Ginger Beer
Hinta 2,45€ / 275ml

Tuoksu
+ Todella kiva tuoksu, melkein jopa kukkainen tai joku karkki.
+ Raikas, miellyttävä, pehmeä.
+ Tuoksu paras kaikista testatuista, ihana!

Maku
+ Kevyt, ei liian makea.
+ Ihanan raikas!
+ Hyvät kuplat.
- Inkivääri voisi maistua enemmän.

"Ostaisin esim. vapuksi, piknikille tai illanistujaisiin."




2. Healthy Thirst Pink Ginger
Hinta 2,95€ / 330ml

Tuoksu
+ Tuoksu raikas ja makea.
+ Limonadimainen.

Maku
+ Mukavan kevyt ja raikas.
+ Ei liian makea.
- Inkiväärin maku aika mieto, voisi olla vahvempi.

"Kaunis, hennon vaaleanpunainen väri."
"Täydellinen hellepäivän juoma!"




3. Whole earth Sparkling Organic Ginger Drink
Hinta 2,15€ / 330ml

Tuoksu
- Hämmentävä. Vaikea saada otetta.
- Tuoksu mieto, ei voi päätellä inkiväärijuomaksi.

Maku
+ Hyvät kuplat, sopivasti takapotkua.
+ Todella mieto, sopii janojuomaksi.
+ Hyvä blissivärkki!
- Vähän väljähtyneen makuinen, inkivääri maistuu vasta lopuksi.
- Ehkä vähän mauton.

"Hyvä alkoholiton vaihtoehto jos lähtee kekkereihin autolla!"


4. Old Jamaica Ginger Beer
Hinta 1,50€ / 330ml

Tuoksu
+ Inkivääri tuoksuu selvästi, jes!
+ Tuoksu selkeän inkivääriolutmainen.

Maku
+ Lempeä ja tasainen.
+ Pehmeän makea, tasapainoinen.
- Aika makea.
- Suurempina annoksina jo liiankin makea!
- Kitalakeen jää kalvo, johtuukohan sokerista..?
- Saisi olla lisää potkua.

"Sopisi varmaan sellaiselle, joka ei ole tottunut inkiväärin poltteeseen."

5. Luscombe Passionate Ginger Beer
Hinta 2,95€ / 320ml

Tuoksu
+ Mieto tuoksu, jossa jotain tosi tuttua!
+ Vienon makea, kevyt.

Maku
+ Hyvä jälkipotku.
+ Kotona tehdyn inkiväärioluen oloinen.
+ Ok peruslimppari.
- Aika matalahappoinen muihin verrattuna.

"Ei maistu kovinkaan paljon inksulta, en ostaisi inksufanaatikkona."


6. Belvoir Fruit Farms Organic Ginger Beer
Hinta 2,15€ / 250ml

Tuoksu
- Outo, hiukan sitruunainen. Vähän liikaa käyneen oloinen!
- Haisee tiskivedeltä.

Maku
+ Inkiväärin napakkuus.
+ Potkua riittää!
- Vähän kuin vessan raikastinta joisi.
- Outo maku. Pahaa.

"En ostaisi, yäk."

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Lakun makua raakakakkuun

Lupasin tehdä viikonlopuksi lakritsaista raakakakkua, koska tiedossa oli uusien ihmisten tapaamista, ihania herkkuja ja hyvää kahvia. (Ja ilokseni myös kahden maailman söpöimmän Cockerspanielin rapsuttelua!) Olen kokeillut valmistaa lakritsaista raakakakkua jo kerran aikaisemminkin, mutta kuorrutus epäonnistui täydellisesti. Se olikin ainut osa kakusta jonka tein ihan reseptin mukaan. Ei mennyt niinkuin Strömsössä. Täyte oli kuitenkin hyvää, ja ajattelin fiksuna tyttönä hyödyntää jo kerran testaamani ideaa lakukakkuun numero kaksi. Kunnes huomasin hukanneeni kiireessä sutaisemani muistilapun.

Kun nyt kumminkin olin luvannut tuoda mukanani jotain lakritsaista, ei siinä auttanut muu kuin kaivella muistin kätköjä ja yrittää uudelleen. Silläkin uhalla että tarjoan uusille, kivoille tyypeille jotain aivan kauheaa, kakun muotoista kökköä, lennän ulos rappukäytävään lakut naamassa ja jään ilman kahvia. (Kauhuskenaario!) Suureksi yllätyksekseni sain kuin sainkin maun yllättävän lähelle ensimmäistä lakukakkuviritelmääni, paitsi että tästä kakusta tuli huomattavasti onnistuneempi. Tulin myös jälleen kerran siihen lopputulokseen että sauvasekoitin ja raakakakut eivät sovi yhteen. Laiteparka oli luovuttaa kesken kaiken, mutta pienellä tsemppaamisella sain kakun pakastimeen asti ilman palovammoja. Ihanaa sunnuntaita, ja muistakaa syödä tarpeeksi kakkua!


Lakritsainen raakakakku
Ø 17cm irtopohjavuoka

Pohja

7 medjool taatelia
2 dl saksanpähkinöitä
1 dl manteleita
0,5 tl jauhettuja aniksen siemeniä
teelusikan kärjellinen neilikkaa
ripaus suolaa

Täyte

3 dl cashewpähkinöitä (huuhtele ensin ja liota 1-2h)
2 dl vettä
1 dl kookoskermaa
1,5 dl kookosöljyä
1,5 dl lucumaa
1-2 rkl lakritsijuurijauhetta
1 tl jauhettuja aniksen siemeniä
1-2 rkl kookospalmusokeria
ripaus suolaa

Kuorrute

1 dl kookosöljyä
1,5 dl raakakaakaojauhetta
1 dl kookoskermaa
1 tl lakritsijuurijauhetta
1 tl vaniljajauhetta
2,5 rkl raakaruokosokeria
1 rkl lucumaa
ripaus suolaa


1. Sekoita pohjan ainekset blenderissä tai sauvasekoittimella karkeahkoksi massaksi. Koostumus on hyvä silloin, kun onnistut muotoilemaan massasta pallon. Painele massa irtopohjavuoan pohjalle, ja laita vuoka pakastimeen odottamaan täytteen valmistamisen ajaksi.
2. Jos omistat kunnollisen tehosekoittimen, voit sekoittaa sillä kaikki täytteen ainekset yhtäaikaa. Jos kuitenkin kitkuttelet sauvasekoittimen varassa, hienonna ensin liotetut ja huuhdellut cashewpähkinät ja vesi mahdollisimman sileäksi massaksi. Lisää sitten vähitellen joukkoon muut ainekset, kunnes täyte on jotakuinkin tasaista. Kaada täyte pohjan päälle, ja laita vuoka jälleen pakastimeen kuorrutteen valmistamisen ajaksi.
3. Sulata kookosöljy, ja lisää siihen kaikki muut ainekset paitsi kookoskerma. Kun täytteen ainekset ovat kunnolla sekoittuneet toisiinsa, lisää varovasti sekoittaen vatkattu kookoskerma. Jos öljy erottuu kuorrutteesta, sen voi vielä pelastaa vatkaamalla sähkövatkaimella hetken aikaa. Kaada kuorrute jähmettyneen täytteen päälle, ja pakasta kunnes koko kakku on jähmettynyt.

4. Tarjoile esimerkiksi mustikoiden ja mehiläisen siitepölyn kera. Säilytä kakku joko jääkaapissa tai pakastimessa, mutta jos pakastat kakun, nosta se muutamaa tuntia aikaisemmin sulamaan. Muuten kakkua on vaikea leikata.

Ps. Kakkuihin liittyen suosittelen lukemaan tämän, klik!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kookosvettä smoothie bowliin

Niin paljon kun rakastankin ihan perinteistä kermavaahtoa, olen lämmennyt vähitellen myös kookoskermavaahdolle. Banaanilättyjen kaveriksi se sopii jopa vähän liiankin hyvin. (Puolet lättyjä ja puolet kermaa, siinä on aika hyvä suhde.) Kookoskermassa on vaan yksi pikku jippo. Kookoskerma syntyy yön yli jääkaapissa levänneestä, täysirasvaisesta kookosmaitotölkistä. Valkoisen osan, eli kerman, voi kaapia kätevästi purkista käyttöön, mutta kookosmaidosta erottunut vesilitku onkin sitten asia erikseen. Siellä se helposti möllöttelee jääkaapin nurkassa monta päivää, kunnes yksinäinen, muumioitunut purkki löytyy vahingossa jostain rahkapurkkien takaa. Vaan ei hätää, ongelmaan on ratkaisu.

Nyt seuraa niksipirkkavinkki kaikille smoothien ystäville! Sen hailakan värisen, vähän epämääräisen nesteen voi hyvin upottaa vaikkapa mansikka-mango smoothieen. Pinnalle voi heittää halutessaan vähän sattumia. Tai sitten oikein ämpärikaupalla, kuten smoothie bowleissa. Luin tästäkin sosiaalisen median ruokailmiöstä tapani mukaan jälkijunassa. Seuraavaksi innostun luultavasti läskisoosista ja pula-ajan korvikekahvista.


Kookospohjainen smoothie bowl (1 annos)

Se liemi, joka jäi kookosmaitopurkkiin kaavittuasi kerman pois (noin 1 dl)
1 dl kauramaitoa tai muuta nestettä
1 dl mansikoita
1 dl pakastemangoa
puolikas banaani

Sekoita kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Kaada smoothie kulhoon ja koristele pinta marjoilla, pähkinöillä tai millä ikinä haluat. Tässä kulhossa on tyrnijauhetta, manteleita, mehiläisen siitepölyä ja itse poimittua vadelmaa ja mustikkaa.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Merkillinen marenki? Älä luovuta vielä!

Kiitos ihanan sekopäisen sukuni, luulin koko lapsuuteni että marenkeja kutsutaan pierun kuoriksi. Mummu vatkaili myhäillen marenkivaahdot, ja me penskat lusikoitiin taikinaa pellille suurella hartaudella kuvitellen, että kaikkialla muuallakin lapset leipoivat pierun kuoria. Kun selvisin siitä järkytyksestä että kyseistä herkkua kutsuttiinkin oikeasti marengiksi, alkoi katastofaalinen matkani epäonnistuneiden marenkiviritelmien maailmaan.

Olen kaikkien näiden vuosien mittaan polttanut peltikaupalla marenkeja, tehnyt pari surkeaa vaahtoa, syönyt kourakaupalla veteliä möykkyjä sekä lässähtäneitä kasoja, ja saanut muutaman keittiökilarin kun kolmaskaan taikina ei ole onnistunut kunnolla. Olen onnistunut käymään läpi jokseenkin kaikki sudenkuopat marenkien saralla, ja siksi ajattelinkin jakaa muutaman vinkin jotta kaikkien ei tarvitse taistella näiden höttöherkkujen kanssa ihan yhtä suurella antaumuksella. Alta löytyy myös pistaasimarenkien ohje, jos nyt sattui iskemään äkillinen marenkien mieliteko. Näistä tuli niin ihania että kuljin naama messingillä koko eilisen illan.


Vinkkejä pierun kuori marenkileipurille

  • Käytä aina puhdasta kulhoa ja vatkaimia. Pienikin rasvatahra pilaa vaahdon.
  • Laita aina uuni lämpiämään ennen vatkaamista, sillä marenkivaahto ei siedä odottamista.
  • Erottele kananmunan valkuaiset keltuaisista todella tarkasti, sillä jos valkuaisen joukkoon pääsee hiukankin keltuaista, vaahto ei onnistu.
  • Vatkaa ensin pelkät valkuaiset vaahdoksi, ja lisää sitten hieno sokeri vaahtoon lusikka kerrallaan hyvin vatkaten. Tässä vaiheessa kärsivällisyys kannattaa.
  • Vaahto on valmista silloin, kun nostat vatkaimen ja valkuaisvaahdosta muodostuu teräviä huippuja. Mummun kikkana on kääntää kippo väärinpäin, ja jos vaahto pysyy astiassa, se on sopivan jämäkkää. 
  • Sopiva paistolämpötila on 100 astetta. Marenkeja ei varsinaisesti paisteta, vaan kuivataan. Jos uuni on vanha ja kuumenee helposti liikaa, laita mielummin vähän pienempi lämpötila ja pidennä aikaa. Marengit kärähtävät muuten herkästi.
  • Älä koskaan avaa uunin luukkua kesken marenkien kuivaamisen. Uunissa on muuten pian kasa lätsähtäneitä möykkyjä.
  • Jos marenkisi ovat ruhtinaallisen kokoisia kuten allekirjoittaneella, niin tunti ei riitä millään marenkien kuivamiseen. Hyvä paistoaika on 2 h 100 asteessa. Sen jälkeen voit laittaa uunin pois päältä ja jättää marengit vielä uuniin jäähtymään tunniksi. 

Pistaasimarengit (pellillinen isoja marenkeja)

3 kananmunan valkuaista
130 g tomusokeria (hiukan reilu 2 dl)
2 tl perunajauhoa
0,5 tl etikkaa

ripaus kardemummaa
1 tl ruusuvettä
pistaasipähkinöitä

1. Laita uuni lämpeämään 100 asteeseen. 
2. Vatkaa pelkät valkuaiset valkoiseksi vaahdoksi.
3. Sekoita tomusokerin joukkoon perunajauho, ja lisää sitten sokeri valkuaisvaahtoon lusikka kerrallaan. Tässä huolellinen vatkaaminen on kaiken A ja O.
4. Kun kaikki sokeri on liuennut valkuaisvaahtoon ja marenkivaahto on kovaa ja kiiltävää, lisää joukkoon etikka, ruusuvesi ja kardemumma. Sekoita nopeasti vatkaimella.
5. Lisää marenkivaahtoon kourallinen tai pari pistaasipähkinöitä, ja sekoita lusikalla.
6. Nostele pellille leivinpaperin päälle kasoja kahta lusikkaa käyttäen, tai pursota jos huvittaa.
7. Ripottele marenkien päälle rouhittuja pistaaseja ja nosta sitten pelli uuniin.
8. Kuivaa marenkeja 100 asteessa 2 tuntia. Sammuta sitten uuni ja anna marenkien jäähtyä uunissa vielä puolesta tunnista tuntiin. Tämä riippuu vähän marenkien koosta. Mitä suurempi marenki, sitä kauemman se vaatii kuivaamista. Pienet kuivuvat nopeammin.
9. Herkuttele ilman tunnontuskia, sillä vaikka marengit ovat lähestulkoon pelkkää sokeria, ne ovat vaan yksinkertaisesti joskus taivaallisen ihania.

PS. Ihana inkivääri löytyy nyt myös facebookista. Ai että kuulkaas, tämä on nyt sitä nykyaikaa!