perjantai 27. helmikuuta 2015

Aamuvirkun Farinata

Heräsin eilen aamulla viideltä, kun uni vaan yksinkertaisesti loppui kesken. Kuuteen asti yritin vielä ummistaa silmiäni, mutta koska hiljaa paikallaan makaaminen alkoi olla niin pahuksen tylsää ja keittiössä tuoksui hyvä kahvi, kampesin itseni lopulta ylös avokin suureksi yllätykseksi. Olen aamuisin mallia talviunilta herätetty karhu, enkä koskaan suostu liikkumaan minnekään peiton alta vielä aamu kuudelta jos ei ole aivan pakko, joten laskettakoon tämä jonkinlaiseksi pienen mittakaavan ihmeeksi. Halleluja.

Käsissäni oli yhtäkkiä pari tuntia ylimääräistä aikaa ennen töihin lähtöä. Aamupalan syötyäni tunsin oloni hobitiksi, joten söin toisenkin aamupalan. Haahuilin olohuoneen ja keittiön välillä, rapsuttelin koiria ja kapaloiduin torkkupeittoon kun en muutakaan keksinyt. Siinä pienessä tekemisen puutteessa päätin tehdä jotain kaapissa lojuvista kikhernejauhoista. En ole koskaan tehnyt Farinataa, italialaista kikherneleipää aikaisemmin, joten sitä paremmalla syyllä tein taikinan aamulla valmiiksi iltaa varten. Näin silmissäni kuinka laitan farinatan pintaan ihanalta tuoksuvaa, herkullista rosmariinia, ja poljin töistä suoraa lähikaupan pihaan. Ja vain huomatakseni ettei siellä tietenkään juuri tällä kertaa ollut sitä rosmariinia. Farinatasta löytyykin sitten kuivattua rosmariinia, tuoretta timjamia ja luomu kirsikkatomaatteja. Aivan kelpo välipala siitä tulikin!


Farinata

3,5 dl kikhernejauhoa (gramjauho)
4,5 dl vettä
reilu ripaus suolaa
0,5 dl oliiviöljyä

1. Sekoita jauhoihin suola, ja lisää vesi vähitellen taikinaan koko ajan sekoitellen.
2. Anna taikinan seistä ainakin pari tuntia. Itse jätin taikinan pöydälle työpäivän ajaksi.
3. Kaavi pinnalle tullut vaahto pois ja sekoita taikinaan oliiviöljy.
4. Kaada taikinaa vuokaan noin sentin paksuudelta. Ei se niin tarkkaa oikeastaan ole, tarkoituksena on vaan tehdä vähän ohuempi leipä. Tästä ei tule uunipellillistä, vaan käytin pienempää vuokaa.
5. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes farinata on kullanväristä. Herkuttele heti lämpöisenä, koska silloin leipä on parhaimmillaan.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kuuma inkiväärijuoma

Jos ihminen on sitä mitä syö, minusta tulee isona varmaankin YogiTea tai puolukka. Olen testannut jos jonkinlaista mausteista Chai-teetä ja maustehauduketta tässä vuosien varrella, ja talvella teen töitä teekuppi aina käden ulottuvilla. Liptonit ja Twiningsit jäävät meikäläisen osalta kauppaan, mutta tyhjennän hyllyt kerta toisensa jälkeen mausteisista sekoituksista. Muistinko mainita että tosiaan pidän mausteista?

Heräsin aamulla ihan tokkurassa, kompuroin muuttolaatikoihin ja koiriin, angstasin paikallislehden tekstiviestipalstaa ja olin muutenkin pahalla tuulella. Siihen ei yleensä auta kuin keittiöterapia tai parin tunnin pianon pimputteluoperaatio. Koska en ole aamulla ihan skarpeimmillani tuon pianon suhteen, keittelin mielummin kuuman mausteista kauramaitoa. Kummasti alkoi aamu tuntua vähän vähemmän kenkulta, ja muuttolaatikoiden pakkaaminenkin jopa ihan siedettävältä puuhalta. Keittiössä soi tänään Flumen Change, se tuntuu sopivan ajankohtaan jo nimensäkin puolesta.


Mausteinen inkiväärijuoma (kahdelle)

5-6 dl kauramaitoa (laita enemmän jos haluat juomasta miedompaa)
peukalon pään kokoinen pala inkivääriä
1 kanelitanko
0,5 tl kurkumaa
1/4 tl cayennepippuria
1/4 tl jauhetttua kardemummaa
1/4 tl jauhettua neilikkaa
2 tl hunajaa

1. Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna seosta miedolla lämmöllä, hiljalleen sekoitellen. Nosta kattila pois liedeltä kun maito on kiehunut noin 2 minuuttia.
2. Siivilöi tai poimi lusikalla kokonaiset mausteet pois maidosta ja tarjoile heti.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Ihana Inkivääri Parhaat Kotiblogit -lehdessä

Tuossa vuoden alussa huomasin että käsissäni oli yhtäkkiä ylimääräistä aikaa. Ikuisena projekti-ihmisenä innostuin lähtemään mukaan Parhaat Kotiblogit -lehden kevätnumeroon inkivääriteemalla. Huomasin nauttivani koko touhusta ihan luvattoman paljon, ja syömisestä vielä vähän enemmän.

Keittiökatastrofeja ja onnistumisia osui kohdalle tälläkin kertaa. Hienot visioni raakavalkosuklaasta kaatuivat ensiyrittämällä, ja toinen testierä oli aivan yhtä kamala. Kolmannella kertaa sain vihdoin aikaiseksi todella hyvää, lähes jumalaista mustikkavalkosuklaata. Säilytysongelmia ei ilmennyt, kun mitään ei jäänyt. Pohojalaasflikkana olen luonteeltani lähes raivostuttavan sinnikäs, enkä anna periksi ennen kuin onnistun toteuttamaan suunnitelmani, projektini tai typerimmätkin ideani. Silläkin uhalla että kotiväki pyörittelee silmiä ja linnoittautuu olohuoneeseen kun melttoan keittiössä. Tällä kertaa sinnikkyys kannatti, ja kotiväkikin leppyi kun tungin suklaata suupieleen.

Jos päädyit lehden kautta blogiini, mahtavaa! Jos päädyit tänne ihan muuta kautta, komiaa sekin! Nyt lopetan tämän raivokkaan hehkuttamisen tällä kertaa ja keskityn kahvikuppiin, vapaapäivään, rautakankijoogaan, jäätelöön ja juuri postiluukusta kolahtaneeseen Parhaat Kotiblogit -lehteen. Ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kanakeiton ihanuus

Inhoan ruokakaupassa käymistä, enkä suostu jättimarkettiralliin kuin kerran viikossa. En ole ilmeisesti vieläkään kasvanyt yli siitä vaiheesta kun kaupassa iskee itkupotkuraivari, ja tekee mieli karata jäätelöhyllyille kesken kaiken. Elän jokaisen kauppareissun jälkeen siinä harhaluulossa että olen muistanut ostaa kaiken tarvittavan, eikä lähikauppaan tarvitse raahautua tällä kertaa. Ja kas kun kuitenkin poikkeuksetta hortoilen joka viikko samaisessa pikkumarketissa pipo silmillä, toppahousut yöhousujen päälle tungettuna ja lähestulkoon aamukahvikuppi toisessa kädessä. Saan yleensä päähäni valmistaa jotain helppoa kaapista löytyvistä aineksista ennen töihin lähtöä, mutta päädyn kuitenkin johtopäätökseen ettei ruoka onnistu millään ilman a) basilikaa b) sitruunaa c) granaattiomenaa tai d) avokadoa. Luettele perään loput aakkoset ja täytä mieleisilläsi raaka-aineilla.

En ole tehnyt pitkään aikaan kanakeittoa, vaikka blogini perusteella voisi kuvitella että täällä syödään pelkkää kanaa. Tällä kertaa lähikaupasta oli pakko hakea sitruunaa ja basilikaa, koska muuten en olisi tietenkään voinut tehdä mitään ruokaa. Sitä tavallista täällä, kuinkas siellä?


Lämmittävä kanakeitto (noin 4 annosta)

2 rkl kookosöljyä
1 rkl punaista currytahnaa
5 pientä perunaa
1 porkkana
1 sipuli
4 kanafiletttä paloiksi saksittuna
100 g sieniä (tässä suppilovahveroita)
1 chili
5 dl vettä

2 rkl soijakastiketta
2 rkl kookospalmusokeria
2 tomaattia
2 dl kookosmaitoa
2 reilua kourallista basilikaa

puolikkaan sitruunan mehu
(tarvittaessa suolaa)

1. Kuori ja paloittele perunat, porkkana ja sipuli valmiiksi.
2. Kuumenna kattilassa kookosöljy ja lisää sekaan currytahna. Sekoittele, kunnes curry alkaa tuoksua.
2. Lisää kattilaan sipuli, sekoittele kunnes sipuli pehmenee hiukan. Varo ettei currytahna pala, pienennä lieden lämpötilaa tarvittaessa.
3. Lisää kattilaan peruna ja porkkana, sekoita.
4. Jos kattilasi on tarpeeksi suuri, paista kana pikaisesti juuresten kanssa. (Pari minuuttia riittää.) Jos kattilassa on ahdasta, voit paistaa kanan erikseen, tai käyttää valmiiksi kypsennettyä kanaa.
4. Lisää kattilaan vesi, sienet ja pilkottu chili. Hauduta hiljakseen n. 10-15 min.
5. Lisää keittoon soijakastike, kookospalmusokeri, pilkotut tomaatit, kookosmaito ja silputtu basilika.
6. Kypsennä kunnes tomaatti alkaa pehmetä.
7. Lisää lopuksi puolikkaan sitruunan mehu, ja maista tarviiko liemi suolaa tai lisää mausteita. Leikkaa keiton pinnalle vielä hiukan basilikasilppua ja tarjoile heti.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivän raakakakku

Päätin tehdä rakkaalleni raakakakkua ystävänpäivän kahviherkuksi, vaikka ensimmäinen raakakakkuviritelmäni menikin tässä taannoin penkin alle. Sen lisäksi että ensimmäisestä raakakakustani tuli todella ruma, sen pintakerros maistui niin omituiselta että se kaavittiin yhteistuumin roskiin. Huomasin että sauvasekoittimen leikkuuterä ei ole todellakaan tarpeeksi tehokas silkkisen pähkinäkerman suruutteluun, vaan koko kone kuumenee ja mössöstä tulee rakeista. Vahingosta viisastuneena päätin tehdä kakun tällä kertaa ilman pähkinöitä, ja nyt lopputulos olikin ihanan raikas ja kevyt. Jos et ihan ystävänpäiväksi ehdi tätä reseptiä enää testailemaan, piristä arki-iltaa tällä kookoksen ja puolukan ystävän lempikakulla. Ihanaa ystävänpäivää juuri Sinulle!


Puolukka-kookos raakakakku (n. 18cm irtopohjavuoka)

Pohja

3 rkl hunajaa
1 rkl kookosöljyä
4 dl kookoshiutaleita
ripaus suolaa

Täyte

1 dl kookosöljyä
0,5 dl hunajaa
1 banaani
5 dl puolukkaa
2 dl vatkattua kookoskermaa
(vaniljajauhetta)

1. Valmista ensin pohja. Sulata kookosöljy vesihauteessa ja lisää sitten joukkoon hunaja ja kookoshiutaleet. Pienemmät kookoshiutaleet toimivat tässä paremmin kuin suuret.
2. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia, jotta kakku irtoaa vuoasta paremmin. Painele sitten kookosmössö tiiviisti vuoan pohjalle, ja siirrä pohja pakastimeen odottamaan.


3. Valmista täyte. Sulata ensin kookosöljy vesihauteessa ja laita joukkoon hunaja.
4. Hienonna tehosekoittimella tai sauvasekoittimella puolukat ja banaani, ja lisää kookosöljy ja hunaja joukkoon, ja suruuttele puolukkaseos tasaiseksi massaksi.
5. Vatkaa seuraavaksi kookoskerma. Tähän tarvitset täysirasvaisen kookosmaitotölkin. Laita tölkki jo edellisenä iltana jääkaappiin, jotta kookoskerma ja vesi erottuvat toisistaan. Älä ravista tölkkiä! Kakun valmistuspäivänä ota tölkki jääkaapista, kaavi purkin pinnalle noussut kookoskerma kulhoon ja vatkaa se vaahdoksi. Tölkin pohjalle jääneen nesteen voit käyttää esim. smoothien valmistuksessa.
6. Nostele kookoskerma puolukkaseoksen joukkoon, ja lisää halutessasi mukaan hieman vaniljaa. Makeus riippuu banaanin kypsyydestä, joten maista täytettä ja lisää makeutusta tarvittaessa.
7. Kaada puolukkaseos pohjan päälle, ja nosta kakku pakastimeen jähmettymään ainakin tunniksi.
8. Nosta kakku pakastimesta vähän ennen tarjoilua ja koristele puolukoilla ja kookoslastuilla.

Valmis kakku säilyy pakastimessa muutaman päivän, jos ei satu häviämään heti parempiin suihin.  

perjantai 6. helmikuuta 2015

Mokkapalasankari

Satakuntaan muutettuani ihmettelin pitkään mitä ihmeen masaliisoja kaikki aina leipoi, kunnes koin joskus kahvipöydässä ahaa-elämyksen. Mokkapalojahan nuo oli. Juuri niitä samoja joita leivoin pienenä ja unohdin aina maidon tai rasvan taikinasta. En osaa vielä tänä päivänäkään käyttää mokkapaloista nimeä masaliisa, vaikka olen asunut täällä suunnalla jo kymmenisen vuotta. Enkä vieläkään tykkää niistä mokkapalojen pinnalle siroteltavista strösseleistä, vaikka joskus hamstrasinkin niitä kaappiini purkkikaupalla. Silloin keräilin kyllä vähän kaikkea muutakin epämääräistä, kuten esimerkiksi rumia pöytäliinoja, juomalaseja, paskoja leffoja ja postikortteja. Vuosien varrella kaikki ylimääräinen roina on onneksi karsiutunut kaapeista, mutta niitä paskoja leffoja tunnun kantavan kotiini vieläkin. Jos elokuva-arvostelussa on yksi tähti, se löytyy luultavasti hyllystäni.

Mokkapaloista tuli ihanan pehmeitä, vaikka se maito unohtui taikinasta tälläkin kertaa. Leipomisessa onnistumisen mittari on yleensä se, kun leuassa on taikinaa maistelun jäljiltä ja lusikat on nuoltu puhtaiksi. Siltä osin näistä tuli varsin kelpoyksilöitä. Eipä kyllä nuo vähän sekundat mokkapalat tai mitkään muutkaan leipomukset ole koskaan jäänyt syömättä, sen verran makuri olen.


Mokkapalat (noin puolikas uunipellillinen)

2 dl mantelijauhoa
1 dl perunajauhoa
1 dl maissijauhoa
2 rkl kaakaojauhoa
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhoa
1 tl psylliumia
(halutessasi vielä lusikan kärjellinen ksantaania)

4 munaa
2 dl kookospalmusokeria
100 g sulatettua voita

1. Yhdistä kaikki kuivat aineet keskenään. Siivilöi jos jauhoissa on paakkuja.
2. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
3. Sekoita munasokerivaahtoon varovasti jauhot ja sula voi.
4. Kaada taikina noin 20 x 30cm kokoiseen vuokaan, tai jos haluat matalampia mokkapaloja, levitä taikina tavalliselle uunipellille. Tee tällöin myös enemmän kuorrutetta.
5. Paista 200 asteessa noin 10-12 minuuttia uunista riippuen.


Kuorrute

3 rkl kaakaojauhetta
200 g tomusokeria
50 g sulaa voita
0,5 dl kuumaa, vahvaa kahvia

pähkinärouhetta

1. Sekoita neljä ensimmäistä raaka-ainetta yhteen kunnes kuorrute on tasaista.
2. Levitä kuorrute lämpimän mokkapalalevyn pinnalle.
3. Ripottele kuorrutteen pinnalle pähkinärouhetta.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Sinisen hetken kaakao

Kaivettuani autoni hangesta jälleen kerran sormet kohmeessa ja sormikkaat märkinä, takaraivossani alkoi kummitella kaakao. Ja autotalli, auton sisätilan lämmitin ja henkilökohtainen kuljettaja. Koska näitä listan viimeisimpiä kohtia ei ole ihan lähitulevaisuudessa saatavilla, päätin keskittyä siihen kaakaoon. Niin tuhtiin ja täyteläiseen, että lusikka seisoo melkein pystyssä, ja samalla sen verran kipakkaan että chilin potkaisu polttelee mukavasti suussa. Kaakaojauhe oli päässyt loppumaan kaapista viikonlopun mokkapalakokeilujeni jäljiltä (siitä myöhemmin lisää), joten tutkailin tovin purkkeja ja purnukoita, ja sekoittelin mieleisistäni aineksista oman versioni kaakaosta. Makeanhimo lähti kertaheitolla, ja räjähtänyt keittiökään ei enää pistänyt silmään hämärtyvässä illassa. Ilman valoja kotona ei yksinkertaisesti ole tiskiä, koirankarvoja tai koiran teurastamia pehmoleluja. Senkun nappaa kaakaokupin käpälään ja linnoittautuu peiton alle hyrisemään tyytyväisenä.


Talvipäivän tuhti kaakao (2 tuhtia annosta)

40 g kaakaomassaa
5 dl kauramaitoa
1 kanelitanko
2 kokonaista neilikkaa
teelusikan kärjellinen jauhettua chiliä
2 rkl kookospalmusokeria

1. Laita kaikki ainekset kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä. Älä kiehauta.
2. Sekoita vispilällä jotta saat kaikki ainekset kunnolla sekaisin.
3. Poista kokonaiset mausteet ja tarjoile heti.