Merkillinen marenki? Älä luovuta vielä!

Kiitos ihanan sekopäisen sukuni, luulin koko lapsuuteni että marenkeja kutsutaan pierun kuoriksi. Mummu vatkaili myhäillen marenkivaahdot, ja me penskat lusikoitiin taikinaa pellille suurella hartaudella kuvitellen, että kaikkialla muuallakin lapset leipoivat pierun kuoria. Kun selvisin siitä järkytyksestä että kyseistä herkkua kutsuttiinkin oikeasti marengiksi, alkoi katastofaalinen matkani epäonnistuneiden marenkiviritelmien maailmaan.

Olen kaikkien näiden vuosien mittaan polttanut peltikaupalla marenkeja, tehnyt pari surkeaa vaahtoa, syönyt kourakaupalla veteliä möykkyjä sekä lässähtäneitä kasoja, ja saanut muutaman keittiökilarin kun kolmaskaan taikina ei ole onnistunut kunnolla. Olen onnistunut käymään läpi jokseenkin kaikki sudenkuopat marenkien saralla, ja siksi ajattelinkin jakaa muutaman vinkin jotta kaikkien ei tarvitse taistella näiden höttöherkkujen kanssa ihan yhtä suurella antaumuksella. Alta löytyy myös pistaasimarenkien ohje, jos nyt sattui iskemään äkillinen marenkien mieliteko. Näistä tuli niin ihania että kuljin naama messingillä koko eilisen illan.

Vinkkejä pierun kuori marenkileipurille

• Käytä aina puhdasta kulhoa ja vatkaimia. Pienikin rasvatahra pilaa vaahdon.
• Laita aina uuni lämpiämään ennen vatkaamista, sillä marenkivaahto ei siedä odottamista.
• Erottele kananmunan valkuaiset keltuaisista todella tarkasti, sillä jos valkuaisen joukkoon pääsee hiukankin keltuaista, vaahto ei onnistu.
• Vatkaa ensin pelkät valkuaiset vaahdoksi, ja lisää sitten hieno sokeri vaahtoon lusikka kerrallaan hyvin vatkaten. Tässä vaiheessa kärsivällisyys kannattaa.
• Vaahto on valmista silloin, kun nostat vatkaimen ja valkuaisvaahdosta muodostuu teräviä huippuja. Mummun kikkana on kääntää kippo väärinpäin, ja jos vaahto pysyy astiassa, se on sopivan jämäkkää. 
• Sopiva paistolämpötila on 100 astetta. Marenkeja ei varsinaisesti paisteta, vaan kuivataan. Jos uuni on vanha ja kuumenee helposti liikaa, laita mielummin vähän pienempi lämpötila ja pidennä aikaa. Marengit kärähtävät muuten herkästi.
• Älä koskaan avaa uunin luukkua kesken marenkien kuivaamisen. Uunissa on muuten pian kasa lätsähtäneitä möykkyjä.
• Jos marenkisi ovat ruhtinaallisen kokoisia kuten allekirjoittaneella, niin tunti ei riitä millään marenkien kuivamiseen. Hyvä paistoaika on 2 h 100 asteessa. Sen jälkeen voit laittaa uunin pois päältä ja jättää marengit vielä uuniin jäähtymään tunniksi. 

Pistaasimarengit (pellillinen isoja marenkeja)

3 kananmunan valkuaista

130 g tomusokeria (hiukan reilu 2 dl)

2 tl perunajauhoa

0,5 tl etikkaa

ripaus kardemummaa

1 tl ruusuvettä

pistaasipähkinöitä

1. Laita uuni lämpeämään 100 asteeseen. 

2. Vatkaa pelkät valkuaiset valkoiseksi vaahdoksi.

3. Sekoita tomusokerin joukkoon perunajauho, ja lisää sitten sokeri valkuaisvaahtoon lusikka kerrallaan. Tässä huolellinen vatkaaminen on kaiken A ja O.

4. Kun kaikki sokeri on liuennut valkuaisvaahtoon ja marenkivaahto on kovaa ja kiiltävää, lisää joukkoon etikka, ruusuvesi ja kardemumma. Sekoita nopeasti vatkaimella.

5. Lisää marenkivaahtoon kourallinen tai pari pistaasipähkinöitä, ja sekoita lusikalla.

6. Nostele pellille leivinpaperin päälle kasoja kahta lusikkaa käyttäen, tai pursota jos huvittaa.

7. Ripottele marenkien päälle rouhittuja pistaaseja ja nosta sitten pelli uuniin.

8. Kuivaa marenkeja 100 asteessa 2 tuntia. Sammuta sitten uuni ja anna marenkien jäähtyä uunissa vielä puolesta tunnista tuntiin. Tämä riippuu vähän marenkien koosta. Mitä suurempi marenki, sitä kauemman se vaatii kuivaamista. Pienet kuivuvat nopeammin.

9. Herkuttele ilman tunnontuskia, sillä vaikka marengit ovat lähestulkoon pelkkää sokeria, ne ovat vaan yksinkertaisesti joskus taivaallisen ihania.

PS. Ihana inkivääri löytyy nyt myös facebookista. Ai että kuulkaas, tämä on nyt sitä nykyaikaa!